Tuoresäilönnällä viljan ja palkokasvit saa varmasti karjan käyttöön
Hernekasvusto ehti elokuun alkuun mennessä humahtaa paikoin jopa 140 sentin korkuiseksi, kertoo Mikko Lihavainen. Massaa säilörehuun tuli paljon ja korjuu onnistui hyvin. Lari Lievonen Kuva: Viestilehtien arkistoLIPERI (MT)
Kokoviljasäilörehu on hyvä keino lisätä kotoista valkuaista ja saada sekä vilja että nurmi varmasti talteen.
”Tuoreena saa kaiken talteen, vilja ei ehdi kaatua ja syksyllä samalta pellolta saa korjata vielä hyvän säilörehusadon”, savonlinnalainen maidontuottaja Tuomas Silvaniemi kertoo.
Hän korjasi kokoviljasäilörehua tänä kesänä toista kertaa.
Ensimmäinen kerta oli viime vuonna. Silloin ala oli vajaa puolet nykyisestä kahdeksasta hehtaarista ja nurmen suojana kasvoi pelkästään ohraa. Karja söi sitä kohtalaisesti, mutta vihneet kutittivat jonkin verran suupieliä.
Tänä vuonna alla on apilanurmi ja viljaseoksessa puolet ohraa ja puolet kauraa. Korjuu ajoitettiin heinäkuun puoliväliin.
”Viime vuonna korjattiin myöhemmin, koska odotettiin massan karttumista pienemmällä alalla. Nyt rehuarvo saattaa olla parempi.”
Pellolta on tarkoitus korjata vielä nurmisato.
”Apila on jo yli 35-senttistä, varmaan viimeistään syyskuun toisella viikolla päästään korjaamaan säilörehua”, Silvaniemi arvioi.
Hän pitää kokoviljasäilörehua parhaana tapana uudistaa nurmia. ”Varmasti tehdään näin jatkossakin, uudistettavien nurmien mukaan.”
Liperiläisellä Mikko Lihavaisella tärkein syy herne-kauraseoksen kylvöön oli kotoisen valkuaisrehun tarve.
”Tällä saisi ehkä korvattua kolmasosan rypsistä”, maidontuottaja tuumii 20 hehtaarin alasta. Aiemmin hän ei ole kokoviljasäilörehua kokeillut.
Alle kylvettiin apilanurmi, päälle 80 kiloa kauraa ja 100 kiloa hernettä hehtaarille. Kasvustossa suhde näyttää erilaiselta, kaura on jäänyt selvästi toiseksi kisassa herneen kanssa.
Toukokuun viimeisellä viikolla kylvetty kasvusto kaadettiin elokuun ensimmäisellä viikolla niittomurskaimella ja ajettiin tarkkuussilppurilla vaunuun.
”Palot näyttivät pysyvän hyvin kiinni, samoin jyvät.”
Sato oli runsas, sillä herne oli ehtinyt venähtää korkeimmillaan jopa 140-senttiseksi. Hehtaarilta tuli noin kolme kärryllistä.
”Niittokonetta piti säätää, mutta tarpeeksi korkeaan sänkeen säädettynä onnistui hyvin”, Lihavainen kertoo.
Seos valikoitui herneen mukaan.
”Ohra olisi pitänyt korjata aikaisemmin, eikä herne olisi ehtinyt sen mukaan.”
Lihavainen säilöi hernekaura-säilörehun siiloon AIV-2 -hapolla. Rehu käytetään osana tilan seosrehuruokintaa, johon se sopii hyvin.
Myös Silvaniemi säilöö kokoviljasäilörehun hapolla siiloon.
”Vihneet pehmenevät siellä hieman.”
Sen, mille eläimille sato syötetään, ratkaisee rehunteon jälkeen siilonäytteistä teetettävä analyysi.
”Siilon näyte on luotettavampi, kuin sadon”, Silvaniemi arvioi.
Rehu käytetään osana erillisruokintaa ja jaetaan pöydälle vuorotellen säilörehun kanssa.
”Kyllä ne sitä niinkin syövät.”
Terhi Torikka
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
