Kurkela asuu Pyhännän Tavastkengällä Pohjois-Pohjanmaalla. Kuva: Kai Tirkkonen
Eläkkeelläkin pitää olla kunnossa, sanoi lääkäri sorkkahoitajalle – vuosikymmeniä rälläkkä kädessä tuntuu nivelissä
Pitää olla kunnossa silloinkin, kun jää eläkkeelle, sanoi lääkäri sorkkahoitaja Eero Kurkelalle.
Eläkkeellä Eero Kurkelalla on aikaa keskittyä harrastuksiinsa sekä tiluksiensa 14 rakennuksen ylläpitoon. Hän haluaa kiittää kaikkia asiakkaitaan kuluneista vuosista. Kuva: Kai Tirkkonen”Lehmä tapetaan, kun se jää eläkkeelle – sorkkahoitajaa ei”, Pyhännän Tavastkengällä asuva Eero Kurkela, 60, toteaa lakoniseen tyyliinsä.
Fyysistä kuntoa ja terveyttä tarvitaan eläkkeelläkin, Kurkelaa hoitanut lääkäri sanoi. Sanat jäivät mieleen, ja Kurkela päätti, että hänen työuransa on tullut päätökseen.
Sorkkahoitajan työ vaatii kropalta paljon. Isojen eläinten kanssa on oltava tarkka ja rauhallinen koko pitkän päivän. Myös ajomatkat voivat olla pitkiä. Kurkelan asiakastiloista kauimmaiset olivat Pudasjärvellä, Sotkamossa ja Pielavedellä.
Sorkat vuollaan kulmahiomakoneella.
”Rälläkällä työ on hakkaavaa”, Kurkela toteaa. Nivelet ovat koetuksella.
Kurkela on vielä sairauslomalla, eläke alkaa virallisesti keväämmällä. Työt hän lopetti marraskuussa eläkepäätöksen saatuaan.
”Laitoin heti kamat myyntiin – kaksi partta ja Toyota Hiace.”
Hoitoparret menivät nopeasti kaupaksi sorkkahoitajien WhatsApp-ryhmässä, Hiace puolestaan Nettiauton kautta.
Kurkela aloitti sorkkahoitajan työt vuonna 1989. Hän työskenteli lomittajana, kunnes eräs viljelijä vinkkasi, että Kainuun osuusmeijerin tiedotuslehdessä haettiin ilmoituksella sorkkahoitajaa.
”Minä voin alkaa”, Kurkela vastasi ilmoitukseen, jonka jälkeen häntä pyydettiin hakemaan tarvikkeet meijeriltä ja aloittamaan hommat.
Kurkela vaati, että saa työhön koulutuksen. Kurssittajaksi löytyi eläinlääkäri Jouni Niemi Salosta.
”Hän on tuonut sorkkahoidon Suomeen. Aiemmin sitä ei pidetty minään.”
Nykyajan navetoissa on monesti kumimatot, minkä vuoksi sorkka ei kulu, kuten betonilattialla tai ulkona.
”Sorkka saattaa olla kaksi tuumaa liian korkea. Sorkka on usein myös liian pitkä tai kierteinen, minkä vuoksi se muotoillaan tasapainoon”, Kurkela kertoo.
32 vuodessa työ on muuttunut paljon. Uransa alkuvuosina Kurkela saattoi käydä viidellä tilalla päivässä.
”Häkkyrästä harjattiin paskat pois ja siirryttiin toiselle tilalle.”
Nykyään hygieniavaatimukset ovat ihan toista luokkaa. Hoitoparsi vaatii kunnon painepesun ja desinfioinnin.
Aluksi hoidettavia eläimiä saattoi olla tilalla vain muutama ja vain sairaat hoidettiin. Nykyisin hoidetaan yleensä koko karja kahdesti vuodessa. Karjan koko on kasvanut huomattavasti. 40 lehmää oli valtava määrä 30 vuotta sitten, nyt niitä on usein toistasataa.
Hydrauliparren hankkiminen kevensi huomattavasti Kurkelan työtä. Hydrauliikan avulla parsi nousee 60 senttimetriä ylöspäin, jolloin sorkat saa hoidettua paremmassa asennossa.
Sorkkahoitajan sesonki oli ennen keväisin, nyt työtä on vuoden ympäri.
”Kerran tein sorkkia joka päivä huhtikuusta juhannukseen”, Kurkela päivittelee. Moista työtahtia hän ei suosittele kenellekään.
”Vapaapäivät ovat tärkeitä, jotta ehtii palautua.”
Kymmenen vuotta Kurkela on pitänyt yhtä hermoratahierojana työskentelevän Tuulikki Halla-ahon kanssa.
Hermoratahieronta on auttanut Kurkelan kehoa palautumaan raskaasta työstä.
”Se on ainoa hoito, joka tepsii piileviin vaivoihin”, hän kertoo.
Halla-aho on ollut mukana myös puolisonsa sorkkahoitokeikoilla niinä päivinä, kun hänellä ei ole ollut omia asiakkaita.
”Paskanluojana ja sorkannostajana olen ollut apuna”, Halla-aho naurahtaa.
Kiitokset saa myös Kärsämäen tilitoimiston Esa Piironen, jonka ansiosta Kurkelan ei ole tarvinnut kuin lähettää hänelle kuitit ja muuten saanut keskittyä omaan työhönsä.
”Piironen on pitänyt asiakkaan puolta.”
Työuran aikana liikuntaharrastuksille ei tahtonut jäädä aikaa. Nyt Kurkela on ehtinyt hiihtää ja käydä kuntosalilla.
Virkeänä pitävät myös mökkeily, kuorolaulu, avantouinti, hirvenmetsästys sekä kolme lastenlasta. Lisäksi hän käy säännöllisesti Oulussa luovuttamassa verta.
Uusia sorkkahoitajia hän kannustaa alalle, jotta alueelle ei jäisi tyhjiötä.
Työssä parasta on oma vapaus ja ihmiset maatiloilla.
Vaikka työ on ajoittain yksinäistä, alalla on hyvä yhteishenki. Suomen sorkkahoitajien yhdistyksessä on noin 70 jäsentä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
