Tunnetko kasvinjalostajanoikeuden? – Se ei ole patentti, mutta takaa jalostajalle rojaltit ja yksinoikeuden

Ilmastonmuutos ja uusien elintarvikkeiden tuotekehitys voivat herättää kiinnostusta maatiaislajikkeisiin sekä Suomessa vielä vähän viljeltyihin kasvilajeihin. Kasvinjalostajanoikeudet on tällöin tunnettava. Kuva: Johannes Tervo

Kasvinjalostuksen merkityksen uskotaan kasvavan ilmaston muuttuessa. Samaan aikaan elintarviketeollisuus etsii kuumeisesti uusia kasviperäisiä raaka-aineita lihaa korvaaviin tuotteisiin.

Se voi avata uusia mahdollisuuksia esimerkiksi vanhojen maatiaislajikkeiden ominaisuuksille tai lisätä ulkomaisten kasvinjalostajien kiinnostusta Suomen markkinoihin.

Muun muassa näiden seikkojen takia olisi tärkeää yleisesti tuntea kasvilajikesuoja, sanoo kasveihin erikoistunut eurooppapatenttiasiamies Jaana Hämäläinen patenttitoimisto Boco IP:stä.

Kasvinjalostajanoikeus on yksi aineettomiin oikeuksiin liittyvä oikeudenala. Muita sellaisia ovat muun muassa patentti- tai tavaramerkkioikeus.

Kasvilajikesuoja takaa sen jalostajalle yksinoikeuden lajikkeeseen.

Silloin lajiketta ei saa tuottaa myyntiin ilman lupaa ja jalostaja saa sertifioidun siemenen myynnistä rojalteja sekä tilan oman siemenen käytöstä niin sanottua tos-maksua.

Ilman suojaa kasvinjalostus ei olisi mahdollista liiketoimintana, sillä jalostus ei olisi taloudellisesti kannattavaa, Hämäläinen toteaa.

Kasvinjalostajanoikeutta haetaan Ruokavirastolta. Sitä varten tehdään lajikekokeita ja hyväksytty lajike pääsee kasvilajikeluetteloon.

Ruokaviraston tietojen mukaan Suomessa on kasvinjalostajanoikeus voimassa hieman alle 500 lajikkeelle.

Kasvilajikesuoja on hyvä tuntea myös siksi, että ei riko sitä tietämättään, Hämäläinen sanoo.

Euroopassa on ollut lajikkeisiin liittyviä oikeustapauksia ja ne voivat pahimmillaan tulla hyvin kalliiksi tai johtaa rangaistuksiin.

Jos kasvilajikkeella on merkittävät markkinat usean EU-jäsenvaltion alueella, kannattaa hakea EU:n laajuista suojaa, Hämäläinen sanoo.

Kansallisen ja EU:n kasvinjalostajanoikeuden pääperiaatteet ovat samat. Koko EU-alueelle suojan myöntää Euroopan kasvilajikevirasto. Molemmat suojat eivät voi olla samaan aikaan voimassa.

Käytännössä suomalaiset jalostajat hakevat hyvin vähän EU:n kasvinjalostajanoikeutta, sillä Suomessa jalostetaan ensi sijassa parhaiten vain Suomeen sopivia lajikkeita.

Hämäläinen muistuttaa, että kasvinjalostusta harjoitetaan myös muistakin viljelykasveista kuin ruokakasveista. Niidenkin merkitys voi tulevaisuudessa kasvaa. Pelloilla voidaan tuottaa muun muassa kuituja sekä bioenergiaa.

Euroopassa koristekasvit ovat merkittävä ryhmä, jolle kasvinjalostajanoikeutta haetaan. Suomessa pääpaino on ruokatuotannonkasveilla.

Kasvinjalostajanoikeutta ei pidä sotkea patentteihin, joiden myöntämisestä on viime aikoina käyty EU:ssa keskustelua.

Euroopan patenttivirasto (EPO) on myöntänyt patentin muun muassa parsakaalille, joka sisältää syövältä suojaavia antikarsinogeeneja.

"Patentti ei voi kohdistua yhteen lajikkeeseen, vaan se kohdistuu teknisiin piirteisiin tai menetelmään", Hämäläinen sanoo.

Patentilla ei lähtökohtaisesti voi suojata perinteisellä jalostuksella kehitettyjä kasveja tai tavanomaisia jalostusmenetelmiä.

Tällä hetkellä niihin liittyvien patenttihakemusten käsittely on keskeytetty EPO:ssa, kunnes laajennettu valituslautakunta on ottanut siihen kantaa.