
Mansikit ryntäävät kesälaitumelle, katso video riemupäivästä vihreällä nurmella
Vauhtia ja mylvintää riittää monisatapäisen yleisön riemuksi, kun lypsykarja ryntää ulos pihatosta pitkän talven päätteeksi.Mustasaari
Ensimmäisen ulkoilupäivän rutiineihin kuuluu ottaa yleisön edessä mittaa siitä, kuka vie laumaa pellolla. Kuva: Esko Keski-VähäläToukokuun lopulla lypsylehmille koittaa ilon päivät ympäri maata, kun sisällä kärvistelylle tulee loppu.
Mustasaaressa poikansa ja vaimonsa kanssa luomutilaa pitävän Bjarne Maran vajaan viidenkymmenen lehmän ja nuorkarjan lauma siirtyi ulkoruokintakauteen lauantaina. Kokonaan ulos karja ei silti jää koko kesäksi.
”Karja otetaan yöksi sisään. On hauskempi mennä aamulla navettaan, kun tietää missä lehmät ovat”, Mara kertoo.
Käytäntö on opettanut parhaan käytännön. Rauhalliset yöunet ovat yksi syy tähän rutiiniin.
Karja on tavannut hakea turvaa talon viereiseltä nurmikolta, jos lähistöltä kuuluu yöllä jotain jännittävää. Siitä on Maran mukaan yleensä merkkinä lehmänlanta pihamaalla.
”Susiongelma on vielä asia erikseen. Nukumme yksinkertaisesti paremmin, jos lehmät ovat sisällä.”
Lypsylehmille on lisäksi vaikea antaa sopiva määrä väkirehua ulos. Sadekaudet hankaloittavat niin ikään ruokintaa.
”Ruokinta on tasaisempaa, jos lehmät syövät yöllä väkirehua sisällä. Laidunta on lisäksi usein joko liian vähän tai liian paljon. Liian vanhaksi päässyt nurmi ei ole kovin hyödyllistä lypsäville.”
Bjarne Mara antaa Dexter-koiralleen käskyn estää juuri laitumelle laskettua karjaa ravaamasta ennen aikojaan takaisin pihatolle. Kuva: Esko Keski-VähäläMaran mukaan jokainen lehmä on oma persoonansa.
”On hyviä lehmiä, jotka vain lypsävät, sitten on potkijoita. Lapinlehmät ovat omanlaisiaan ja ayrshiret hyviä, mutta holsteineilla hermot ovat ehkä muita heikommat.”
Tilan karja on laitumella neljässä ryhmässä. Talon ympärillä on 18 hehtaaria laidunta.
Lypsylehmille tyypillisiä kaveriporukoita ei tilan laitumella juuri näy. Maran mukaan siihen tarvittaisiin nykyistä suurempi karja.
”Nuorkarjan joukossa pienet viihtyvät omassa ja suuret omassa ryhmässään. Ne voisi jakaa kahtia, mutta sitä varten tarvittaisiin juomapaikat ja nykyistä enemmän laidunta.”
Tapahtuman osallistujille oli laadittu visaisia kysymysrasteja tilan pihalle. Kuva: Esko Keski-VähäläTilan lypsyt hoituvat lypsyasemalla. Robotti ei ole ihanteellinen tilan käyttöön, koska karjan kävelymatka tulisi melko pitkäksi. Jatkossa poika Tobias miettii, mikä tekniikka on lopulta paras.
Maidontuotantoon ja kasvinviljelyyn keskittynyt Kvarnbackens gård käyttää tuotantoonsa kaikkiaan noin 200 hehtaarin viljelyalaa, josta osa on vuokramaita.
”Karjarotuina ovat ayrshire, holstein ja pari lapinlehmää. Luomuun kuuluu, että tilalla on vähän tavanomaista leveämpi genetiikka. Koskaan ei tiedä, mikä rotu on tulevaisuudessa hyvä”, Mara pohtii.
Kylvörepertuaariin kuuluu apilanurmi, ohra, kaura, herne, härkäpapu, syysrypsi ja kumina.
”Valkuaista tarvitaan luomutilalla aina, siksi syysrypsiä on hyvä olla kynnetyillä pelloilla.”
Maran mukaan kylmänpuoleinen kevät on merkinnyt paljon töitä ja mahdollisuuksia.
”Jokainen kevät omanlaisensa. Kylvöille se on ollut sopivan kuiva. Vielä on jotain kylvämättä, mutta mitään paniikkia ei ole.”
Lehmien lasku laitumelle keräsi Maran tilalle satamäärin yleisöä Rannikko-Pohjanmaalta.
Tapahtuman kumppaneina olivat Maitosuomi, Österbottens Svenska Producentförbund (ÖSP) ja Österbottens Kött (ÖK).
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







