Nyt koitti kesä! Video näyttää, miten Vakkamäen lehmät ottivat laidunkauden vastaan

Arvojärjestys on välillä testattava nujakoimalla. Kuva: Kimmo Haimi

H-hetki lähestyy. Vakkamäen tilan pihatossa aistitaan, että kohta kirmataan laitumelle. Alkaa armoton ammuntakonsertti.

Pihalla odottavan yleisön joukosta kantautuu kommentti: ”Ihan niinkuin dinosauruksen ääni!” Elokuvien dinosaurukset ehkä ovatkin monelle nykyään tutumpia kuin lehmät.

Kun ovi avautuu, lehmät spurttaavat ensin kierrokselle lietesäiliöiden taaksen. Yleisö näkee vain pomppivia selkiä, pienimmät eivät niitäkään.

Vasta hetken päästä lehmille aukeaa laidun ja yleisölle esteetön näköala eläimiin. Vierestäni kuuluu pieni, jännityksestä vapiseva ääni: ”Nyt ne tulee, lehmät tulee!” Pitkä odotus on ohi.

Ja sieltähän ne saapuvat, komeat ja arvokkaat eläimet, Nero ja Marianne etunenässä. Nyt ei hötkyillä, ravataan asiallisesti, tuijotellaan yleisöä ja silmäillään laitumen tarjontaa. Seuraavaksi kokeillaan pieniä laukkajaksoja ja pomppuja sekä ratkotaan joitakin välttämättömiä lauman arvojärjestysasioita.

Yrittäjä Johanna Vakkamäki muistelee, millaista lentoa ja riekkumista laitumelle pääsy oli parsinavetan aikaan, kun patoutunut liikkumisentarve purkautui.

Nyt on toisin, patoutumia ei ole. Näillä lehmillä on tilavassa pihatossaan vapaus liikkua. Hiekan karheuttamilla käytävillä uskaltaa laukkaillakin, ja sitä harrastetaan varsinkin silloin, kun makuuparsiin lisätään kerran viikossa uutta hiekkaa. Uteliaille eläimille se on aina yhtä jännittävä toimenpide.

Yleisölle nyt esittäytyvä Nero oli muuten viime vuonna Uudenmaan eniten lypsävä lehmä, julkkisainesta siis. Ensimmäisessä laidunporukassa ovat mukana myös muun muassa Valio-sukuun kuuluvat Lagala ja Koskenlaskija sekä Italia-suvun Biella.

Vihdin Otalammella sijaitseva Vakkamäen tila on ollut suvulla jo vuodesta 1877. ”Tila on vielä paljon sitä vanhempi, iäkkäimmät rakennukset ovat 1700-luvulta”, Johanna Vakkamäki kertoo. Hän on sukunsa viides lenkki tilan johdossa.

Vakkamäki ja hänen puolisonsa Juho Ruuhijärvi tekivät sukupolvenvaihdoksen vuonna 2018. Seuraavana vuonna rakennettiin uusi pihatto, jossa eläinten hyvinvointi otettiin huomioon monin tavoin. Siinä auttoi Vakkamäen toinen ammatti – hän on koulutukseltaan eläinlääkäri ja tekee edelleen mielellään nautapraktiikkaa, lähinnä terveydenhuoltokäyntejä lähitiloille.

Kokonaan eläinlääkärin työlle antautuminen ei koskaan ollut Vakkamäen ajatuksissa. "Minulla on aina ollut kova palo eläinten pitoon, joten halusin jatkaa maidontuotantoa.” Perheessä on myös vankat karjanjalostusperinteet.

Pihaton kolme robottia hoitavat 190 lehmän lypsämisen. Nuorkarjaa on satakunta päätä. Karjan keskituotos oli viime vuonna 11 800 kiloa energiakorjattua maitoa.

Päärotu on holstein. Ayrshire-rotuisia on karjasta kymmenisen prosenttia.

”Ja sitten muutama kiintiö-suomenkarjaeläin”, Vakkamäki nauraa. ”Jos ei muuta tekemistä ole, voi ratkoa niiden toilailuja.”

Tilan vanhin lehmä on satatonnari Imperia, joka on syntynyt 2011.

Kiinnostavinta navetassa ovat hiekkaparret. 60 sentin hiekkakerros tarjoaa lehmille mukavan ja pehmeän makuualustan.

Hiekkaa kulkeutuu parsista myös käytäville, joten lattia ei ole koskaan liukas.

Hiekka on lehmien terveyden kannalta ihanteellinen alusta, Vakkamäki kertoo. Se on kohentanut sekä sorkkaterveyttä että eläinten kestävyyttä. Viimeksi mainittua kuvaava keskipoikimakerta on Vakkamäen tilalla 3,2, kun se Suomessa keskimäärin on 2,7.

Hiekan huono puoli on, että se aiheuttaa lannanpoistossa lisätyötä. Asia mietittiin kuitenkin valmiiksi rakennusvaiheessa.

”Kokoojakuilussa täytyy olla raapat, joilla hiekka saadaan sieltä pois”, Johanna Vakkamäki selittää. ”Meillä on kaksi lietesäiliötä, joista ensimmäiseen saostetaan hiekka ja toiseen pumpataan neste ensimmäisen pinnasta. Hiekka poistetaan säiliön pohjalta kaivinkoneella ja levitetään pellolle.”

Jos lehmä vanhan sanonnan mukaan ihmettelee uutta porttia, niin vielä enemmän monisatapäistä yelisöä. Kuva: Kimmo Haimi

Navetta on tarkoituksella rakennettu tuuliselle paikalle. Täyskorkeat verhoseinät helpottavat ilman liikkumista.

Lisämukavuutta lehmille tuovat viilennyspuhaltimet.

Lehmälle paras ja mieluisin lämpötila on 0–10 astetta, ja varsinkin kesäkuumalla niillä on tukala olla, Vakkamäki toteaa. Puhalluksen pitää olla riittävän tehokas, jotta se todella tuntuu ja siirtää lämpöä pois eläinten iholta.

Pihaton käytävät on mitoitettu väljiksi, jotta eläimillä on tilaa väistää toisiaan.

Tilalla panostetaan tasapainoiseen ruokintaan ja varsinkin umpilehmien hyvinvointiin. Ne ovat tärkeä lenkki keskipoikimakertojen nostotavoitteessa.

Eläimet laiduntavat kesäisin. Johanna Vakkamäen mukaan laidun tarjoaa ennen kaikkea terapiaa lehmien psyykelle. ”Lehmä on utelias luonteeltaan ja nauttii puuhailusta ulkona.”

Myös liikunnan lisääminen on hyväksi.

Ruokinnan kannalta laidunnuksella ei ole tilalla juuri merkitystä. ”Pidämme koko ajan tasalaatuista apetta sisällä. Korkeatuottoisille lehmille on tärkeää, että ruokinta pysyy mahdollisimman tasaisena.”

Kun alkukesän suurin into haihtuu, lehmät oleilevat mieluummin viileässä pihatossa kuin laitumella. Ulos mennään usein vasta iltahämärissä tai aamuyön viileydessä.

Tilalla ei toistaiseksi ole talviaikaista jaloittelua. Haaveissa on, että yhdestä metsälaitumesta saadaan jatkossa tehtyä tarha, johon eläimet pääsevät hyvillä talvikeleillä kihnuttamaan itseään puihin ja kahlaamaan lumessa.

Maidontuotannon taloustilannetta Vakkamäki kuvaa tiukaksi.

”Korkealle nousseet kustannukset ovat laskussa, mutta niin on myös maidon hinta. Tukipolitiikan ja maksuaikataulujen muutos tiukentaa tilannetta myös. Tulevalle kasvukaudelle pitää saada onnistumisia. Tarkkana pitää olla.”

Laitumellelasku on lapsiperheille yksi kevään kohokohtia. Kuva: Kimmo Haimi

Tämän päivän laitumellelaskutapahtuma oli Vakkamäen tilalla ensimmäinen laatuaan. Ruuhijärvi arveli ennen ensimmäisen lehmäerän uloslaskua, että paikalla oli pari sataa vierasta.

Enemmistö näytti olevan lapsiperheitä, jotka ottivat kaiken irti paikalla olevista oikeista ja polkutraktoreista sekä makkara- ja jugurttitarjoiluista.

Johanna Vakkamäki pitää tärkeänä, että kuluttajille tarjotaan tietoa maidontuotannosta ja kosketus eläimiin. ”Vihdissäkin on enää seitsemän maitotilaa, joten ihmiset näkevät useammin hevosia kuin lehmiä.”