Juha Karvonen työskenteli lääkärinä melkein 40 vuotta. Eläkkeelle jäätyään hän lähti Mustialaan opiskelemaan maataloutta. Agrologiksi valmistumisensa jälkeen vuonna 2003 hän lähti Eisenstadtin ammattikorkeakouluun opiskelemaan viinintuotantoa. Hän teki gradun Helsingin yliopistossa vuonna 2009 ja valmistui maisteriksi. Väitöskirjan teko alkoi vuonna 2013. Se on ollut valmis jo kaksi vuotta, mutta Karvonen ei ole vielä päässyt yksimielisyyteen yliopiston kanssa väittelykielestä.
Heti eläkkeelle jäätyään ja opiskelujen alettua Karvoselle oli selvää, että häntä kiinnostaa viinin kasvatus. Hän on maatilan poika ja halusi palata esi-isien ammattiin toisella tavalla. Tarkoituksena hänellä ei ollut perustaa suurta viinitilaa vaan tarkoitus oli todistaa, että viiniköynnös kasvaa Etelä-Suomen ilmasto-oloissa. Sen Karvonen on todella tehnyt ja häntä voidaan kutsua yhdeksi Suomen viininviljelyn pioneereista.
"Viiniköynnösten kasvatuksen taito on tullut opin ja erehdyksen kautta", Karvonen kertoo. Hän aloitti köynnösten kasvatuksen vuonna 2005. Kasvatus on vaatinut kokeiluja erilaisista kasvatusmenetelmistä.
"En tiennyt kasvatuksesta paljonkaan vaikka olin nähnyt sitä monilla viinitiloilla. Alusta loppuun en ollut koskaan ennen kasvattanut viiniköynnöksiä."
Yritystä ja erehdystä on totisesti ollut. Karvonen kertoo, että ensimmäisinä vuosina köynnöksistä paleltui 10 prosenttia. Alussa hän istutti köynnökset liian matalaan.
"Kun oli kovia pakkasia, juuret paleltuivat. Kokeilin myös istuttaa todella syvälle 70 senttiin ja ajattelin, että siellä eivät ainakaan palellu. Eivät paleltuneet, mutta koska maa lämpiää hitaasti niin syvältä, kasvu lähtee hitaasti keväällä käyntiin eikä kasvukausi riittänyt."
Juurien paleltuminen ei tosin ole pelkästään Suomen ongelma vaan saman kohtalon voivat kokea esimerkiksi sveitsiläiset ja saksalaiset köynnökset.
Aloittelevan viininkasvattajan pitää ottaa huomioon muutamia seikkoja.
"Ensinnäkin valitaan sopivat köynnökset. Semmoinen köynnös, joka menestyy ja on sopeutunut viileisiin oloihin ja lyhyehköön kasvukauteen", Karvonen ohjeistaa.
Hän kannustaa aloittamaan vain viileään ilmastoon sopeutuneilla lajikkeilla.
Köynnöslajikkeen valinnan lisäksi tärkeää on kasvupaikan valinta.
"Ehdottomasti etelärinteessä, missä auringonpaistetta on pisimpään. Optimaalisin maalaji on runsasmultainen hietasavi, mutta ei pelkkä multamaa."
Karvosella itsellään köynnökset kasvavat savipitoisella maalla. Se on hänen mukaansa melko huono kasvupaikka. Toivoa viininviljelyn onnistumisesta ei silti maalajin takia kannatta menettää, maaperän hoitoa vaan joutuu tekemään enemmän.
Lisäksi viininviljelijä tarvitsee tietoa. Sitä on helposti saatavilla netissä, mutta Suomen oloihin sovellettavaa tietoa löytyy Karvosen julkaisuista.
"Perusasiat on osattava, mutta kaikkea ei kuitenkaan kannata ottaa hirveä kirjaimellisesti. Kyllä luonto auttaa ja opettaa. Kasvi kestää vähän virheitäkin", hän huomauttaa.
Suomella on kuitenkin vielä matkaa viinimaaksi. Tällä hetkellä viini-nimi on Euroopan Unionin toimesta suojeltu ja sitä ei saa käyttää muut kuin viinimaiksi listautuneet. Suomessa viini-sana pitää kiertää fraasilla "rypäleistä käymisteitse valmistettu mieto alkoholijuoma".
EU:n viininviljelymaaksi listautumisen hoitaa maa- ja metsätalousministeriö.
Jos verrataan Suomea muihin Pohjoismaihin, Ruotsi on ollut viinimaa jo 20 vuotta ja Tanska vielä kauemmin.
Suomessa ammattimainen viininviljely kannattaisi aloittaa nyt myös siksi, että ilmastonmuutoksen vuoksi Keski-Euroopassa voi olla kohta liian kuumaa.
"On selvää, että ilmastonmuutosta tapahtuu. Jos Etelä-Suomen lämpötila nousee tästä vielä 1,5–2 astetta, meillä ollaan lähellä useita nykyisiä Keski-Euroopan viininviljelymaiden lämpötiloja", Karvonen arvioi.
Keski-Euroopan viinintuottaja-alueilla on jo nyt nähtävissä liiallisen kuumuuden vaikutuksia viinin valmistukseen.
"Kasvukierto on siellä lyhentynyt, koska kasvukauden lämpötilan ovat nousseet. Samalla rypäleiden sokeripitoisuus on noussut, mikä johtaa viinien korkeampaan alkoholipitoisuuteen. Liian korkea alkoholipitoisuus puolestaan aiheuttaa monia sairauksia, mikä ei ole viinin nauttimisen tavoite."
Karvosen mukaan yhteistyötä keskieurooppalaisten yliopistojen kanssa pitäisi alkaa tekemään heti, koska koulutus, kasvatus ja jalostus on hidas prosessi.
"Yleisesti ajatellaan, että köynnöksen tuote on pelkästään viini, mutta siitä saa ainakin kymmenen muuta tuotetta, joten viini onkin melkein sivutuote", Karvonen toteaa. Hänen mukaansa viiniköynnös on puutarhamaailman sika, sillä siitä voi käyttää kaiken.
Esimerkiksi verjus on sellainen tuote, joka sopisi suomalaisille viiniköynnöksen kasvattajille vaikka viiniä ei tekisi. Se on peräisin roomalaisajalta. Verjusta käytettiin tuolloin etikan korvikkeena. Kun etikka tuli, verjus unohtui.
"Nyt kuitenkin jotkut gourmet-ravintolat tuovat sitä Australiasta asti", Karvonen naurahtaa.
Verjus valmistetaan pusertamalla raaoista rypäleistä. Sitä käytetään muun muassa ruoan happamoittamiseen, jos ei haluta käyttää liian karvasta etikkaa.
