Vientiteollisuus juhlii Mercosur-sopimusta, mutta suomalainen lihantuottaja jää sen maksumieheksi
Mercosur-sopua on vientiteollisuudessa laajasti kiitelty, mutta kotimaisille lihatiloille ja teurastamoille se on iso riski. Erityisesti vienti Eurooppaan vaikeutuu, kun halpatuonti Etelä-Amerikasta lisääntyy.
Kun kotimaista vientiä on yritetty puskea eteenpäin, naudanliha on ollut yksi lupaavimmista tuotteista. Nyt kilpailu Euroopan markkinoilla kovenee. Kuva: Sanne Katainen9.1.202616:14
Mercosur-sopimus EU:n ja neljän Etelä-Amerikan valtion kanssa on pitkästä aikaa globaali signaali yhteisestä tahdosta ja rauhanomaisesta kaikkia hyödyttävästä visiosta. Silläkin on maksajansa. Suomalaiset lihatalot ja tuottajat ovat tämän diilin menettäjiä.
Temppu, jolla komissio Brasilian, Argentiinan, Uruguayn ja Paraguayn kanssa tehdyn kauppasopimuksen teki, kannattaa maatiloilla panna mieleen.
Eurooppalaisia viinintuottajia ja lihakarjan kasvattajia hyviteltiin lupauksella, jossa tulevaisuudessa siintäneitä EU:n maatalousbudjetin leikkauksia päätettiin olennaisesti helpottaa.
Sama pätee suomalaisiin tiloihin.
Maatiloilla sekä meillä että muualla Euroopassa kannattaa kuitenkin edelleen muistaa, että kysymys on vasta tulevaisuutta koskevista suunnitelmista.
Ne ehtivät muuttua vielä moneen kertaan. Sen sijaan lihan tai sokerituotteiden tuontia Euroopan markkinoille edistävä Mercosur näyttää etenevän nyt vääjäämättömästi. Yhtä varmasti se vaikuttaa ruokamarkkinoihin myös Suomessa.
Suora tuonti näistä maista koskettaa erityisesti kotimaisia naudanlihan ja siipikarjan tuottajia.
Välillisesti vaikutus on kuitenkin isompi. Kun kotimaista vientiä on yritetty puskea eteenpäin, naudanliha on ollut yksi lupaavimmista tuotteista. Eurooppalainen kysyntä on nostanut hintoja myös meillä.
Mercosurin tullisovun mahdollistama tuonti on omiaan laskemaan hintoja koko Euroopassa. Suomalaisen naudanlihan menekkiä se ei edistä. Päinvastoin se voi torpata sen kokonaan.
On kiintoisaa, että Mercosur-sopu on läpäissyt Suomessa eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan, suuren valiokunnan sekä maa- ja metsätalousministeriön valmistelun ilman suurempia hankauksia.
Ero keskieurooppalaisiin tuottajien mellakoita aiheuttaneisiin reaktioihin on silmiinpistävä.
Lihataloissa aihe on herättänyt toki epäilyjä, mutta nekään eivät ole onnistuneet puristamaan poliitikoilta selviä vaikutusarvioita kotimaiseen ruokamarkkinaan.
Kaupan ja ennen kaikkea elinkeinoelämän vientialojen edunvalvojat ovat saaneet äänensä paljon paremmin kuuluviin.
Toki on muistettava, että sopimus antaa suomalaiselle ruuan viennille myös mahdollisuuksia. Lähinnä niiden on uskottu koskevan osaa pitkälle jalostetuista maitotuotteista.
Silti kotimaisen ruokaketjun osalta on paljon tehtävissä. Jos muut vientialat hyötyvät sopimuksesta ja kansantalous saa siitä vaurautta ja hyvinvointia, myös kotimaisen maatalouden menetykset voisivat nousta päättäjien mieleen.
Todennäköistä se ei kuitenkaan ole. Päinvastoin maatalous joutuu tulevaisuudessa osaksi kotimaista poliittista kiistelyä, kun kansallista päätäntävaltaa on tarkoitus EU:ssa lisätä.
Suomen julkisen sektorin taloudellinen tila on seuraavinakin vuosina sellainen, että maatalouden edunvalvojien työ ei lopu kesken.
Vaikka huoltovarmuuden merkityksen tunnustavat periaatteessa kaikki, leikkauksilta välttyminen alkaa muodostua jo ihmeeksi.
Gallupeita johtavan sosialidemokraattien argumentoinnissa on jo pitkään kyseenalaistettu maataloustuen osia.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) sekä maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd.) hallituksen aikana vahvistunut aktiivitilojen erotteleminen muista jatkuu varmasti.
Kannattavan maatalouden edellytykset on turvattava sekä Mercosurin, tulevan Cap-uudistuksen että kotimaan talousahdingon oloissa.
Vaikka tuottajat toivovat rahan tulevan sekä kotimaan markkinoilta että viennistä, ilman poliittista tukea ja tahtoa se ei tapahdu.
Hankalat vuodet maatalouden osalta näyttävät vain jatkuvan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
