Sianlihaa tuotetaan ja syödään entistä vähemmän
Kotimainen sianlihantuotanto on supistunut 10 prosentin vuosivauhtia jo kauan ja sama tahti jatkuu. Joulun kinkkusesonki ei muuta tilannetta yhtään valoisammaksi.
Kevään päätukihaussa sikatiloja oli 1 490. Ensi vuonna sianlihantuottajia ennustetaan olevan 1 340 ja vuonna 2020 enää 770.
Suomen Gallup Elintarviketieto arvioi tuotannon vähenevän tänä vuonna neljä ja ensi vuonna kolme prosenttia. Tuotetut kilot kevenisivät 186,5 miljoonasta kilosta 182 miljoonaan.
Myös kulutus supistuu. Tänä vuonna sianlihan menekki on 187 miljoonaa kiloa ja ensi vuonna 185 miljoonaa kiloa.
”Laskuvauhti näyttäisi kuitenkin hidastuvan”, arvioi kotieläinasiamies Jukka Rantala MTK:sta.
Toisaalta moni kuluttaja korvaa sianlihaa broilerilla, jonka tuotanto ja kulutus jatkavat nousukiitoa.
Rantala muistuttaa tuotanto- ja kulutuslukujen kuvaavan ruhopainoja.
Todellisuudessa kuluttajat ostavat lähinnä kinkkua, filettä ja leikkeleitä.
Teurastamoiden huoleksi jää myydä vähempiarvoiset ruhonosat sinne, minne ne kelpaavat.
EU:n sianlihamarkkinat ovat olleet alavireiset jo ennen Venäjän lähes vuosi sitten asettamaa tuontikieltoa.
Tuotantomäärät ovat luisuneet alamäkeen hyvinvointisäännösten muutoksen ja heikon kannattavuuden seurauksena. Syksyn aikana sianlihan tuottajahinta on unionissa ollut erittäin matala.
Saksa määrä EU:n sikamarkkinoiden tahdin, koska siellä kasvatetaan neljännes unionin sikamäärästä. Tanskalaisista porsaista lähes kolmannes myydään kasvatettavaksi ja teurastettavaksi Saksaan.
Suomessa sianlihan tuottajahinta suhteessa viljaan on Rantalan mukaan nyt kohtuullinen. Tuottajalle on maksettu hieman enemmän kuin esimerkiksi Saksassa. Siellä kilohinnat ovat pysytelleet 1,30 euron tuntumassa.
Tilanne voi muuttua, mikäli vilja kallistuu tai kauppa on oleellisesti muuttanut hinnoitteluaan vuoden vaihteen tienoilla voimaan astuvissa sopimuksissa
Tuoreimman maataloustilaston mukaan Suomessa oli huhtikuun alussa 1,24 miljoonaa sikaa, mikä on vajaa viisi prosenttia edellisvuotta vähemmän.
Emakoiden määrä laski vuoden aikana neljä prosenttia. Keväällä emakoita oli reilu 120 000 kappaletta. Lihasikoja oli huhtikuun lopussa runsas 400 000.
Pahnueiden koko on viime vuosina kasvanut noin yhden porsaan verran, mikä lisää lihakilojen tuotantoa, Rantala kertoo.
”Lisäys keskittyy isoille tiloille.”
Sianlihantuotanto keskittyy myös alueellisesti.
Jos joku ylipäätään investoi sikatalouteen, hän tekee sen siellä, missä on muitakin sikaloita.
Tällaisilla alueilla rahoituslaitosten suhtautuminen investointien rahoittamiseen on myönteisempi kuin siellä, missä sikaloita on harvassa, Rantala arvio.
MAIJA ALA-SIURUA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
