Tätä ei saisi sanoa ääneen, mutta ilmastonmuutos on suomalaisen maatalouden etu

2–3 vuoden projekti ei palvele käytännön maataloutta, koska tutkimustuloksia saadaan ainoastaan yhdeltä kasvukaudelta. Kuvituskuva. Kuva: Sanne Katainen

Maatalousyrittäjien toimeentulosta ollaan huolissaan yli puoluerajojen. Vaalien alla poliitikot olivat yhtä mieltä myös siitä, että koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen pitää panostaa.

Maalaisjärkinen johtopäätös vaalipuheista on, että maataloustutkimukseenkin pitäisi panostaa, jotta käyttöön saataisiin maatilojen kannattavuutta parantavia tuotantomenetelmiä. Jotain tällaista selvitysmies Reijo Karhinenkin aikanaan ehdotti. Maataloustutkimukselle jaetaan silti pelkkää niukkuutta. Uusien viljelymenetelmien kokeilut on jätetty viljelijöiden vastuulle.

Jostain syystä maa- ja metsätalousministeriö haluaa silputa tutkimukset 2–3 vuoden projekteiksi. Ensimmäisenä vuonna kootaan hankeorganisaatio, toisena vuonna voidaan hyvällä tuurilla saada tehtyä yhden kasvukauden mittainen koe ja kolmantena vuonna onkin kiire kasata loppuraportti ja tehdä uusi hankehakemus.

Makera-rahastosta rahoitettavat tutkimushankkeet ovat edellä mainittuja. Viimeisen neljän vuoden aikana on riittänyt, että hankesuunnitelmassa on mainittu sanat hiili, ympäristö tai ilmasto, ja rahaa on tullut. Nämäkin Makera-rahat olisi ollut viisaampaa ohjata maatiloille investointitukina, niin olisi saatu verorahoilla jotain näkyvää aikaiseksi.

Lähes kaikki tutkimukset tehdään nykyään kirjallisuustutkimuksina ja akateemisena ajatteluna Teasissa. Kaivetaan netistä aikaisemmin toteutettuja tutkimuksia, ladotaan tulokset uuteen järjestykseen ja laaditaan yhteenveto, hienommin summary. Eipä edennyt suomalainen maatalous.

Maanviljelyn perusopit orgaanisen aineksen tärkeydestä, maan tiivistämisen välttämisestä ja monipuolisesta viljelykierrosta eivät ole muuttuneet mihinkään. Ne on luettavissa 1980-luvun oppikirjoista, aukaiskaapa vaikka Köpän Kasvinviljelyoppi. Vanhoja oppeja ei tarvitse keksiä workshopeissa uudelleen. Hiilensidontakin hoituu mallikkaasti täsmäviljelytekniikalla täydennetyillä perusopeilla ja isoilla sadoilla.

Hiilensidonta hoituu kuin itsekseen myös ilmaston lämmetessä, sillä sadot paranevat ja syyskasvit yleistyvät. Tätä ei tietenkään saisi sanoa ääneen, mutta ilmaston lämpeneminen ja kuivuuden lisääntyminen muualla maailmassa on suomalaisen maatalouden etu. Ilmastonmuutos tekee viljelijän eteen parempaa työtä kuin tutkimusrahoja jakavat virkamiehet.

Moni viljelijä kaipaisi selkeitä tutkimustuloksia uusista viljelymenetelmistä ja soveltaisi niitä mielellään käytäntöön. Maatalous tarvitseekin nyt pitkäaikaista ja tavoitteellista tutkimusta kehittyäkseen. Sen jälkeen poliitikkojen ei tarvitsisi roiskia kriisitukia sinne tänne.

Kirjoittaja on tutkittuun tietoon luottava toimittaja ja agronomi.