Alkukesän kylmyys pitkittää juuresviljelijän satokautta
LAITILA (MT)
Varhaisporkkanan kylvö aloitettiin laitilalaisen Miika Lassilan tilalla maaliskuun puolivälissä. Viimeiset porkkanat kylvettiin toukokuun lopulla.
Lantun ja nauriin kylvöt jatkuivat sateiden vuoksi keskikesään asti.
Porkkanasatoa on korjattu heinäkuun alusta alkaen. Myös lanttua on nostettu kesän mittaan.
Juuresten satokausi jatkuu lokakuun loppuun.
Pieniä eriä myydään pellosta, suurin osa menee kylmävaraston kautta. Kaikki tuotteet myydään Vihannes-Laitilan kautta.
”Vielä heinäkuun lopulla näytti siltä, että vuodesta on tulossa katastrofaalinen”, Lassila kertoo.
Puolentoista viikon lämpimämpi jakso on korjannut tilannetta paljon.
”Jos syksyllä saadaan lämpöä ja vettä, voidaan päästä lähelle keskimääräistä satoa”, Lassila arvioi. ”Jos tulee märkä syksy, satoa voi olla vaikea saada nostetuksi.”
Silloin tulee isoja tappioita. Tilalla työskentelevät ympäri vuoden Lassila ja hänen isänsä. Lisäksi on pari kolme henkeä sesonkitöissä.
Kulut ja riskit ovat isot, mutta viljelyllä elää.
Lassilan vaimo on tradenomi. Hän huolehtii paperitöistä sekä omasta yrityksestään ja hoitaa perheen lapsia.
Lassila on ollut isäntänä viisi vuotta. Sitä ennen hän työskenteli tuotekehityksen koneinsinöörinä Ylöjärvellä.
Omat aikataulut ja turvallinen ympäristö lapsille houkuttelivat nuoren perheen takaisin kotitilalle.
”Isä on viljellyt porkkanaa lähes 20 vuotta, lanttua meillä on ollut viisi vuotta”, Lassila kertoo.
Naurista viljellään vasta toista vuotta. Lisäksi on viljaa sekä monimuotoisuusnurmia.
Lassilalla on viljelyssä yhteensä sata hehtaaria, joista 55 hehtaaria vihanneksilla.
Alueen vihannes- ja viljatilat ovat tehneet yhteistyötä jo vuosia. Lassilan viljelykierrossa on 350–400 hehtaaria peltoa erilaisten vuokraus- ja vaihtojärjestelmien kautta.
On vuoden sopimuksia mutta myös viljatiloja, joilta säännöllisesti lainataan lohkoja juuresviljelyyn.
Vihannestilat vaihtavat lohkoja keskenään, jos kasvit sopivat samaan kiertoon. Voi keskittyä niihin kasveihin, joihin on perehtynyt parhaiten.
”Ei vihannesviljelyä silti koskaan opi, joka vuosi tulee yllätyksiä”, Lassila toteaa. ”Me saamme kuitenkin yleensä juureksista lähes yhtä suuria satoja kuin ulkomaiset viljelijät.”
Rea Peltola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
