Asiantuntijalta: Nuori, vasta investoinut maatalousyrittäjä on ihmeissään turvepellon äärellä

Turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöjä ja vesistökuormitusta halutaan vähentää. On esitetty, että ilman turvepeltojen päästöihin puuttumista Suomen ilmastotavoitteita on vaikea saavuttaa.

Keskustelu turvepelloista on vilkasta. Osa näkee maatalousyrittäjät syyllisinä, osa olosuhteiden uhreina ja loput siltä väliltä.

Aihe on herkkä, sillä se koskee monen maatalousyrittäjän toimeentuloa. Maatalousyrittäjän vahingot voivat olla suuret, jos turvepeltojen käyttöä rajoitetaan voimakkaasti tai niiden käyttö estetään. Etenkin moni kotieläintalouteen investoinut nuori maatalousyrittäjä on ihmeissään turvepellon äärellä, miten vastuista selvitään, ja onko edessä jopa yritystoiminnan lopettaminen.

Turvepeltojen hankintaan ja viljelyyn liittyy riski, mikä on tiedostettava. Kauppa ja kuluttajat voivat ryhtyä boikotoimaan turvepeltojen tuotteita.

EU ja valtiovalta voivat rajoittaa turvepeltojen käyttöä tai vaatia toimia, jotka aiheuttavat lisäkustannuksia ja tuottojen menetyksiä. Rahoittajat voivat vaatia lainalle lisäkorkoa tai evätä rahoituksen.

Maatalousyrittäjän on tärkeä tunnistaa riskit, arvioida niiden vaikutukset ja selvittää, voiko niitä hallita vai tulisiko niitä välttää. Syytä on tiedostaa etenkin "turpeen päällä" olevan yritystoiminnan riski, onko liian uskaliasta jäädä turvepelloilla tuottavan rehun varaan.

Maatalousyrittäjän kannattaa tehdä mitä tapahtuu jos -kysymyksiä.

Valtiovalta on ohjannut soiden hyödyntämistä.

Tavoitteena oli aikanaan säilyttää yhteiskunnallinen vakaus sekä lisätä puun saantia ja ruoantuotantoa kannustamalla ja tukemalla soiden raivaamista 1900-luvun puoliväliin asti. Sotien jälkeen haluttiin turvata kasvavan väestön toimeentulo ja siirtoväen asutus, ja soita raivattiin pelloiksi.

Valtio ohjasi voimakkaasti myös metsien käyttöä ja suo-ojituksia, vaikka Suomi on ollut merkittävä yksityisomisteisten metsien maa.

EU-jäsenyyden aikana yrityskoon kasvattamiseen kannustaneet investointituet ovat lisänneet pellon tarvetta lannanlevitysalaksi. Etenkin nautakarjatalouteen investoineet ovat hankkineet myös turvepeltoa raivaamalla. Vasta investoineet turvepeltoja viljelevät nuoret, joita valtiovalta tuki investointituin, voivat kokea tulleensa johdetuiksi harhaan.

Maatalousyrittäjät odottavat valtiovallalta oikeudenmukaisia ratkaisuja ongelmaan etenkin pohjalais-maakuntien turvevaltaisilla alueilla.

Ratkaisuna on esitetty turvepeltojen viljelykieltoa, mikä olisi näennäisen helppo keino maatalouden päästöjen vähentämiseksi.

Turvepeltojen tulevaisuuskeskustelu ei saisi olla pelkästään ilmasto- ja ympäristökysymys. Turvepeltojen käytön muuttamisella on moninaisia vaikutuksia. Se on myös maatalousyrittäjien toimeentulon ja oikeudenmukaisen siirtymän kysymys.

Tarvitaan tietoa lisäkustannuksista ja tuoton menetyksistä. Turvemaiden viljelykielto tai merkittävä rajoittaminen merkitsee haasteita myös elintarviketeollisuudelle ja vaikuttaa huoltovarmuuteen. Turvepeltojen ennallistamisen ympäristö- ja ilmastovaikutuksia on tutkittu laajasti, mutta maatalousyrittäjien oikeudenmukaiseen kohteluun liittyvät asiat ovat jääneet vähälle huomiolle.

Kansallinen ennallistamissuunnitelma oli äsken lausuntokierroksella.

Aktiivituotannon ulkopuolella olevia heikkotuottoisia peltoja voitaisiin vettää tai metsittää. Aktiivisessa ruuantuotannossa oleville hyvätuottoisille turvepelloille tarvitaan päästöjä vähentäviä viljelymenetelmiä.

Muutoksista aiheutuvat kustannukset ja tuottojen menetykset tulisi selvittää ja korvata oikeudenmukaisesti, jotta kotieläinrakennuksiin tehdyt miljoonainvestoinnit eivät menisi hukkaan.

Turvealueen nuori joutuu haastavien ja riskipitoisten valintojen eteen.

Nuoren maatalousyrittäjän tulisi arvioida riskejä yritystoiminnalle aiheutuvien seurausten mukaisesti. Esimerkiksi selvittäessään, minkä verran turvepellolla sijaitsevasta maatalousyrityksestä on halukas maksamaan, kannattaa pohtia skenaariotarkastelulla, millainen sen kilpailuasema on esimerkiksi 15 vuoden päästä eikä sitä, mikä se on ensi vuonna.

Pellon saatavuuteen liittyviä ongelmia voidaan ratkoa muuttamalla toimintatapoja.

Maatalousyrittäjät voivat tehdä karjanlannan vastaanottosopimuksia ja yhteisiä viljelykiertoja sekä käydä keskinäistä kauppaa, jolloin raivaustarve poistuu. Niillä on monia positiivisia vaikutuksia: maan rakenne ja kasvukunto paranevat, rikkakasvi- ja kasvitautipaine sekä päästöt vähenevät, työhuippuja voidaan tasata, rahtikustannukset pienenevät, välityspalkkiot poistuvat, koneiden ja -laitteiden huoltotyöt sekä varastotilan tarve vähenevät.

Matti Ryhänen

Jyrki Rajakorpi

Risto Lauhanen

Seinäjoen ammattikorkeakoulu