Kortejärvi: Rakennuspuun laatua kauhistellaan, mutta todellisuudessa puun laatu ei ole heikentynyt
”Huippulaatuista tukkia hakataan todennäköisesti enemmän kuin koskaan. Se, mikä on heikentynyt tai oikeastaan loppunut, on valikointi”, kirjoittaa Aarteen kolumnisti Petri Kortejärvi.
Nykyisin valikointi tehdään sahoilla, kirjoittaa Petri Kortejärvi. ”Laatu maksaa, ja paras laatu päätyy sille, joka maksaa eniten.” Kuva: Vesa-Matti Väärä30.4.202409:00
Yleinen kauhistelun aihe on pitkään ollut rakennuspuun laatu, joka on esimerkiksi sosiaalisessa mediassa esiintyvien asiantuntijoiden mukaan kovasti huonontunut. Syykin tiedetään: nykyinen metsätalous, avohakkuut ja istutustaimet tuottavat kuulemma niin sanottua höttöpuuta. Lannoituskin mainitaan usein syynä rakennuspuun huonoon laatuun, vaikka todellisuudessa kasvatuslannoitusta tehdään vain varttuneissa metsissä noin kymmenen vuotta ennen päätehakkuuta.
Entisaikojen tiukkasyistä ikkunapuuta ja jykeviä hirsiä muistellaan kaiholla, ja todisteena esitellään muutamia ennen sotia rakennettuja puutaloja.
Todellisuudessa puun laatu ei ole heikentynyt. Huippulaatuista tukkia hakataan todennäköisesti enemmän kuin koskaan. Se, mikä on heikentynyt tai oikeastaan loppunut, on valikointi.
Entisaikaan tukkirungot valikoitiin käyttötarkoituksen mukaan jo metsässä. Valikointia tehtiin niinkin tarkasti, että jäljelle jäivät vain huonoimmat puut. Lopulta hirret täytyi tuoda toisesta maakunnasta ja polttopuustakin oli niukkuutta.
Valikointi jatkui sahan laanilla. Kaikkein parhaat sahatavarakappaleet eli saheet eroteltiin vaikkapa ikkunapuiksi. Valikointi jatkui edelleen puusepän verstaassa ja rakennustyömaalla. Kun rakennettiin päärakennusta tai korttelin neljännestä Raumalle tai Porvooseen, varsinkin näkyville paikoille valikoitiin tarkasti parhaat kappaleet. Toisaalta kun rakennettiin vähempiarvoista rakennusta, siihen valittiin heikommat laudat ja lankut. Näitä rakennelmia ei ole juuri säilynyt nykypäiviin asti kertomaan huonolaatuisen puun käytöstä.
Ei valikointi ole mihinkään loppunut. Nykyisin se tehdään sahoilla. Oksattomat laudat otetaan eroon nykyisinkin, ja ne päätyvät höyläämöille tai vientiasiakkaalle. Laatu maksaa, ja paras laatu kulkeutuu sille, joka maksaa eniten.
Yleisimmät laatuluokat ovat aika laveita, ja niihin päätyy myös paksulustoisia saheita. Nämä lankut, laudat ja paneelit päätyvät rakennustavarakauppojen lautatarhojen valikoimiin omatoimirakentajien ihmeteltäviksi. Parempaakin olisi, mutta koska maksukykyiset tai ainakin maksuhaluiset asiakkaat puuttuvat, kauppias tilaa bulkkia.
Kaikkein tärkein valikointi, valikointi rakennustyömaalla, on valitettavasti loppunut jo aikaa sitten. Nykyään rakentamisen ammattilainen ottaa nipusta seuraavan paneelin tai terassilaudan sen enempää miettimättä ja täräyttää sen naulapyssyllä kiinni. Entisaikaan niput, jos niitä edes olikaan, avattiin, ja parhaat kappaleet valittiin auringonpuoleiselle seinälle ja heikommat varjon puolelle.
Aihetta huoleenkin tosin on. Rehevien viljelykuusikoiden kasvu voi ensimmäisten 20 vuoden aikana olla niin reipasta, että rungon ydin muodostuu hyvin paksulustoiseksi. Puun varttuessa lustojen paksuuskasvu hidastuu. Ytimestä kuitenkin sahataan lankut, ja jos ne ovat kovin paksulustoisia, niistä ei saa riittävän lujaa rakennuspuuta runkorakenteisiin.
Kasvunopeutta voi hallita pitämällä taimikot ja nuoret metsät riittävän tiheinä, mutta tämä on tasapainoilua puuston elinvoiman kanssa. Riukuuntumaan päässyt kuusi kaatuu harvennuksen jälkeen helpommin, ja muutkin riskit voivat realisoitua.
Nopeasti kasvaneet järeät kuuset on ehkä syytä ohjata kertopuun ja vanerin valmistukseen. Laadukkaan suomalaisen kuusisahatavaran kysyntä kasvaa, kun tarjonta Keski-Euroopasta vähenee. Kuusi kannattaa pitää Suomessa mukana koivikoissa ja hieman karummissa männiköissäkin. Sekapuuna kuusi kestää muuttuvaakin ilmastoa, kun se saa kasvaa etäällä lajitovereistaan.
Metsänomistajan näkökulmasta tukin tärkeimmät laatukriteerit ovat jatkossakin järeys ja suoruus. Mäntytukin tulee olla latvastaan 15 senttimetriä paksu ja kuusen 16 senttimetriä. Jos nämä mitat eivät täyty, tukki ei ole tukki vaan kuitupölli, parru tai pikkutukki ja hinta sen mukainen.
Toinen kriittisen tärkeä laatukriteeri on tukin terveys. Jos tukissa on lahoa, se ei ole tukkia vaan kuitu- tai energiapuuta.
Aarteen kolumnisti, metsänhoitaja ja metsänomistaja Petri Kortejärvi (s. 1973) työskentelee metsäasiantuntijana finanssialalla.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
