Kortejärvi: Nyt menee lujaa, mutta jatkuuko energiapuun kysyntä?
”Ilman puupolttoaineilla tuotettua kaukolämpöä, ja samalla tuotettua sähköä, kuluneen talven sähkön hintapiikit olisivat olleet vielä selvästi korkeampia kuin nyt toteutuneet”, kirjoittaa Aarteen kolumnisti Petri Kortejärvi.
”Metsänomistajallekin pari lauhaa ja tuulista talvea voivat tuottaa yllätyksen, kun kysyntää energiapuulle ei sitten olekaan”, Petri Kortejärvi kirjoittaa. Kuva: Jaana KankaanpääTurpeen energiakäyttö on päättymässä, samoin kivihiilen. Venäjältä ei enää tule Suomeen energiahaketta eikä pidäkään tulla. Kaukolämmön tuottajat, paikalliset monopolit, kyllä saavat hankittua polttoaineensa.
Energian ja etenkin kaukolämmön tuottajat ovat nyt puumarkkinoilla kuskin penkillä, mutta todennäköisesti ne eivät tunne oloaan kotoisaksi.
Kaukolämmön hinta on noussut monin paikoin rajusti. Asiakkaiden siirtymistä esimerkiksi maalämpöön pidättelevät vain epävarmuus sähkön hinnasta ja kohonneet investointikustannukset.
Metsänomistajan kannalta energiapuun kasvanut kysyntä on heijastunut kuitupuun hintaan erittäin positiivisesti. Kanto- ja hankintahintojen nousu on ollut reipasta niin euroissa kuin prosenteissakin, ja kysyntä näyttää jatkuvan vahvana. Kaukolämmön tuottajat haluavat mennä seuraavaan lämmityskauteen viime syksyä paremmin varannoin.
Pitemmällä tähtäimellä energiapuun nykyinen kysyntä ja hintojen nousu ovat metsänomistajille todennäköisesti tärkeämpiä siksi, että ne ovat mahdollistaneet sahateollisuudelle kannattavan toiminnan aikana, jolloin rakentaminen on hiipunut voimakkaasti.
Vaikka nyt menee lujaa, lähivuosina puun energiakäyttö kääntyy laskuun. Tuulivoiman lisääntyminen ja sähkön hintavaihtelut ovat mahdollistaneet sähkön käytön myös kaukolämmön tuotannossa. Isoja lämpöpumppuvoimaloita on rakennettu ja niiden lisäksi myös sähkökattiloita. Tulevaisuudessa ne vähentävät puun käyttöä kaukolämmön tuotannossa.
Iso osa kaukolämmön tuottajista omistaa myös merkittävästi sähköntuotantoa. Nähtäväksi jää, missä määrin sähkökattiloita ajetaan myös hiukan kalliimman pörssisähkön tunteina, kun tuotannon omistajat ostavat sähkönsä tietysti omakustannushintaan. Toivottavasti maisemaan pysyvästi ilmestyvät tuulivoimapuistot tuottavat tulevaisuudessa veden keittämistä korkeampaa lisäarvoa kansantalouteen.
Sähkön voimakkaat hintavaihtelut ovat tulleet jäädäkseen, ja kiinteiden sähkösopimusten hinnat asettunevat pysyvästi korkeammalle tasolle kuin tähän mennessä on totuttu. Lämmityksen sähköistyminen ei sähkön hintapiikkejä madalla, päinvastoin. Korkeintaan se pyyhkii pörssistä sähkön miinus- ja nollahinnat.
On tietysti toivottavaa, että Suomessa säilyy polttamalla tuotetun kaukolämmön tuotantokapasiteettia. Ilman puupolttoaineilla tuotettua kaukolämpöä, ja samalla tuotettua sähköä, kuluneen talven sähkön hintapiikit olisivat olleet vielä selvästi korkeampia kuin nyt toteutuneet.
Pellettilämmityksen maine kärsi takavuosina heikkolaatuisen tekniikan vuoksi, mutta nykyään osataan paremmin. Optio pelletin käyttämiseen pitäisi oikeastaan säätää pakolliseksi isojen maalämpöön siirtyneiden kiinteistöjen tai ainakin julkisten rakennusten osalta.
Energiapuun kysyntä on usein ennenkin kasvanut ja sen jälkeen vähentynyt. Kysynnän vaihtelussa hakkuukone- ja haketusyrittäjät ovat vaikeimmassa asemassa. Koneurakoinnissa ei ylimääräisiä marginaaleja ole, ja kuljettajapula on Suomessa jo todellinen ongelma.
Metsänomistajallekin pari lauhaa ja tuulista talvea voivat tuottaa yllätyksen, kun kysyntää energiapuulle ei sitten olekaan. Energiapuu ei varastoimalla parane. Puuta jalostavan teollisuuden puun kysyntä on lopulta vakaampaa.
Toivottavasti niin sanottu energiaharvennus ei ole palaamassa metsätalouteen normaaliksi tai tavoiteltavaksi käytännöksi. Totta kai harvennukset pitää ja kannattaa tehdä, mutta tietoinen taimikonhoidosta säästäminen ei ole kestävä ratkaisu kenenkään kannalta.
Vaikka nyt näyttäisi siltä, että taimikonhoidot voi jättää tekemättä ja silti saa ensiharvennuksesta saman tulon, näin ei ole jatkossa. Fysiikan lait ja työvoiman saatavuus ohjaavat niin, että metsänomistajan kannattaa pyrkiä tuottamaan leimikoita, jotka voi korjata tavanomaisella hakkuukoneella. Poistetun rungon keskijäreyden tulee olla lähempänä sataa kuin viittäkymmentä litraa riippumatta siitä, mihin käyttöön korjatut puut päätyvät.
Metsänomistajalle olennaisinta on ensiharvennuksessa pystyyn jäävän puuston laatu, kasvu ja myös ilmastokestävyys. Näille kaikille on eduksi, kun ensiharvennuksessa on voitu poistaa honteloja puunraippoja järeämpiä runkoja.
Aarteen kolumnisti, metsänhoitaja ja metsänomistaja Petri Kortejärvi (s. 1973) työskentelee metsäasiantuntijana finanssialalla.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
