Ota lapsi mukaan metsälle − se auttaa muun muassa keskittymiskyvyn, tarkkaavaisuuden ja hiljentymisen harjoittelemisessa

Kun lapsi uskaltaa, osaa ja oppii pärjäämään luonnossa, auttaa se laajemminkin elämässä. Kuva: Taina Renkola

Lasten kanssa työskenteleviltä kuullaan huolestuttavia uutisia. Varhaiskasvattajien mukaan yhä useammalle lapselle on tänä päivänä epäselvää, mistä ruoka tulee tai mitä eläimiä ja kasveja Suomen luonnossa kasvaa.

Monet tuntemanikaan lapset eivät enää tunnista edes yleisimpiä marjoja, kaloja tai eläimiä.

Lapset eivät luonnostaan pelkää multaa tai ötököitä. Mutta siinä kohtaa, kun lapsi kantaa käsissään kastematoa tai kaivaa maata, tulee melko varmasti paikalle aikuinen, joka sanoo: ”älä kaiva multaa, tulee pöpöjä” tai ”laita se ällöttävä ötökkä pois, ei niihin saa koskea”.

Olen tavannut lapsia, joita ei luonto kiinnosta pätkääkään. Heitä luonto suorastaan hirvittää. Ötökät ällöttävät, pihassa notkuva kettu pelottaa ja madon laittaminen ongenkoukkuun, se vasta pelottaakin.

Haluaisin kannustaa perheitä ottamaan lapset mukaan myös eräretkille. Monelle omalle lainalapselle on ollut mieleenpainuva elämys paistaa makkaraa nuotiotulilla, kalastaa laiturilla tai olla mukana metsästysretkellä koiran kanssa.

Lapsen tulee saada kokea erilaisia elämyksiä ja tunteita luonnossa. Metsästys ja kalastus sopivat lapsille siinä missä jokin muutkin harrastukset.

Monet metsästävät vanhemmat kuitenkin kertovat, että toiset vanhemmat helposti paheksuvat, jos lapsia viedään metsästämään. Joidenkin mielestä metsästystä ei ole ylipäätään soveliasta näyttää lapsille.

Lapsia ei tietenkään tule pakottaa tekemään mitään, mitä he eivät halua, mutta mahdollisuuksia luontoelämyksiin on kaikkien velvollisuus tarjota.

Metsästys ja kalastus tarjoavat loistavan tavan harjoittaa lapsen keskittymiskykyä, tarkkaavaisuutta ja hiljentymistä.

Samalla tilanne mahdollistaa monenlaista luonnon tarkkailua, havainnointia, eläinlajien, puiden ja kasvien tunnistamista sekä luonnon äänien kuuntelua.

Kalastuksen ja metsästyksen opettelu auttavat rakentamaan jo pienestä pitäen mutkatonta ja arvostavaa käsitystä luonnon kiertokulusta ja syömämme ravinnon alkulähteistä.

Luonnossa liikkuminen ei ole kaikille vanhemmillekaan luontaista, tai luontoa ei enää löydy läheltä. Lisääntynyt ruutuaika ja kaupungistuminen ovat osaltaan aiheuttaneet sen, ettei luonnossa liikkuminen ole kaikille enää itsestään selvää.

Onneksi nykyisin on tarjolla monenlaisia leirejä tai kursseja, joilla lapset pääsevät yhdessä toisen lasten kanssa selvittämään, mistä liha, kala tai marjat ovat peräisin.

Kun lapsi uskaltaa, osaa ja oppii pärjäämään luonnossa, auttaa se laajemminkin elämässä.