Hirvikeitto on peijaisten klassikkoruoka mutta miltähän maistuisi pohjalainen kropsu hirvitäytteellä?
Hirvipeijaisia voi viettää myös kotona pienemmällä porukalla. Monen metsästäjän pakkanen pursuilee jo vuoden lopulla lihasta, ja mikäs sen parempaa kuin kutsua perhettä tai ystäviä porisevien patojen äärelle, kirjoittaa MT:n toimittaja Anni-Sofia Hoppi.
Hirvipeijaisissa tarjoillaan useimmiten perinteistä hirvikeittoa. Kuva: Sanne KatainenLoppuvuosi on perinteiden aikaa. Pyhäinpäivänä sytytetään haudoilla kynttilöitä läheisten muistolle, itsenäisyyspäivänä istutaan sohvalle katsomaan linnan juhlia ja jouluna herkutellaan riisipuurolla ja laatikoilla.
Monessa pitäjässä yksi koko kylää yhdistävä loppuvuoden juhla on kuitenkin ylitse muiden. Nimittäin hirvipeijaiset – tai peijahaiset tai peijaat, kuten jossain päin maata on tapana sanoa.
Peijaisilla on pitkä historia, ja niitä on vietetty ympäri maailmaa riistaeläinten kunniaksi. Arvokkaassa juhlassa kunnioitettiin ja lepyteltiin saalista, jotta se syntyisi uudelleen metsään. Suomessa peijaisia on vietetty alun perin metsän kuninkaan eli karhun kunniaksi. Sittemmin hirvenmetsästyksen yleistyessä alettiin viettää myös hirvipeijaisia.
Peijaisiin kutsuttiin ja kutsutaan yhä tänä päivänä metsästäjiä, maanomistajia ja mahdollisesti myös muita tuttuja ja kyläläisiä.
Peijaisten ajankohta ja ohjelma riippuu pitkälti järjestävästä metsästysseurasta, mutta yksi asia on varma. Pidoissa tarjoillaan saaliiksi saadusta hirvestä valmistettua ruokaa, yleensä hirvikeittoa tai -käristystä.
Paikoin peijaistarjoilu voi olla suorastaan ylitsepursuavaa. Olen päässyt pari kertaa nauttimaan notkuvista peijaispöydistä, joissa on ollut tarjolla muun muassa hirvipaistia, riistamakkaraa ja hirvilihapullia.
Hirvikeitto on ymmärrettävästi helpoin valinta, sillä sen valmistaminen ja tarjoilu ei yleensä vaadi suurtalouskeittiötä.
Pohjois-Savossa keitto on viety vielä askeleen pidemmälle. Kiuruvedellä hirvenliha on yhdistetty paikalliseen perinneruokaan eli mykyrokkaan. Kyseisessä sopassa tulee vastaan jos jonkinmoista sattumaa, sillä rokkaan kuuluvat olennaisena osana myös sisäelimet sekä verestä ja jauhoista leivotut mykyt.
Näin eteläpohjanmaalaisena mielikuvitukseni alkoi heti laukata. Miltähän maistuisi pohjalainen pannukakku eli kropsu suolaisella hirvitäytteellä tai kaljavelli, johon on lisätty kotijuuston seuralaiseksi lihasattumia?
Peijaisia voi viettää myös kotona pienemmällä porukalla. Monen metsästäjän pakkanen pursuilee jo vuoden lopulla lihasta, ja mikäs sen parempaa kuin kutsua perhettä tai ystäviä porisevien patojen äärelle.
Kun syöjiä on vähemmän, voi ruuanlaitossa olla kokeilunhaluisempi. Miltä kuulostaisivat esimerkiksi hirviburgerit, pitaleivät nyhtöhirvellä tai hirvitacot?
Joskus voi käydä niinkin huonosti, ettei hirvenlihaa saada. Silloin voi joutua tyytymään esimerkiksi nauta- tai kalasoppaan.
Huhupuheiden perusteella Helsingin yliopiston metsäopiskelijoiden perinteiset hirvi- ja taimijuhlat olivat kerran lähellä muuttua tatti- ja taimijuhliksi. Metsä oli kuitenkin lopulta antelias, ja juhlissa päästiin kuin päästinkin nostamaan malja kaadetun hirven kunniaksi.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittajaArtikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
