Siili söi juuston ja kettu meetvurstin
”Kun kilometritolkulla hiertävä rinkka hartioilla on haaveillut syötävästä ja nälissään odottanut vielä veden kiehumista, on järkytystä vaikea sanoin kuvailla, kun pöperö onkin kuin koiran oksennus.”Ruoka on retken kuin retken kohokohta. Yleensä ruoka maistuu maastossa aina paremmalle kuin kotona. Ulkona reippailu kohottaa ruokahalua enemmän kuin siisti sisätyö.
Kohdalle on kuitenkin sattunut myös muonaa, joka on ollut niin ikävän makuista, että jäljelle on jäänyt vain paha mieli. Kun kilometritolkulla hiertävä rinkka hartioilla on haaveillut syötävästä ja nälissään odottanut vielä veden kiehumista, on järkytystä vaikea sanoin kuvailla, kun pöperö onkin kuin koiran oksennus.
Kiitos vaan kitkerästä muistosta Trek ’N’ Eat Chana Masala -kikhernemuhennos.
Onneksi pettymyksen saa aina lopulta kuitattua kahdella palalla taloussuklaata.
Kantapään kautta olen saanut retkillä oppia myös puolustamaan omaa ruokaani.
Teininä teimme kahden ystäväni kanssa pyöräretken Ahvenanmaalle. Viimeisenä yönä Maarianhaminan retkeilyalueella heräsimme outoon rapinaan.
Siili söi juuston!
Rasvainen kermajuusto katosi parempiin suihin, emmekä voineet muuta kuin katsoa epäuskoisina vierestä.
Olimme jättäneet eväämme muovipussissa teltan eteiseen, eikä se pidätellyt piikikästä kuokkavierasta lainkaan. Rasvainen kermajuusto katosi parempiin suihin, emmekä voineet muuta kuin katsoa epäuskoisina vierestä.
Tämä sattumus häkellytti silloin, mutta siitä muodostui kestovitsi, jonka mukaan olemme nimenneet myös nykyisen WhatsApp-ryhmämme. Siili söi juuston on foorumi, jossa kolmikkomme jakaa vielä 20 vuotta myöhemminkin kaikki elämän ilot ja surut.
Siili sai haastajan, kun olimme puolisoni kanssa melomassa Päijänteen kansallispuistossa puoli vuosikymmentä sitten.
Yövyimme Kelventeen saarella. Tuulinen sää oli vienyt voimia ja ajatus oli taas kietoutunut seuraavaan ruokailuun.
Aamupalatarpeita kajakin tavarasäiliöstä kaivaessa koimme järkytyksen, kun luukun kumikansi oli revitty riekaleiksi.
Rannalta löytyi johtolankoja, ja syylliseksi paljastui kettu. Saaresta oli ehkä saalistettava käynyt vähiin, kun kettu oli hotkinut kaksi pussia pororouhetta ja paketillisen meetvurstia. Toivottavasti repolainen ei kuollut suolan yliannostukseen.
Paluumatka piti taittaa pelkän kaurapuuron, makaronin ja ruisleivän voimin. Ne eivät ketulle kelvanneet.
Näistäkään en ollut vielä oppinut tarpeeksi, kun Hetta-Pallaksen vaelluksella jätin rinkan tilanpuutteen vuoksi yöksi autiotuvan terassin penkille. Hiiret nakersivat reikiä rinkan taskuihin ja napostelivat pähkinät ja rusinat läpi minigrip-pussienkin.
Ymmärsin, minkä vuoksi myös tuvan ulkoseinustalla on naulakoita.
Toivottavasti Tuulikki Viilon retkiruokavertailusta on apua muonapakkausten valintaan. Muistakaa pitää herkut hyvässä tallessa yön yli!
Kirjoittaja on MT:n Pohjois-Suomen aluetoimittaja.Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
