Kysyimme tekoälyltä, mitä Suomen metsille kuuluu ‒ osa vastauksista meni pahasti pieleen

Sademetsien tuhoaminen on tekoälyn mielestä yksi Suomen luonnon monimuotoisuuden vähenemisen tärkeimmistä syistä. Kuva: Satu Lehtonen

Mitä muualla ajatellaan Suomen metsistä?

Kysymys on ollut ajankohtainen vähintään siitä saakka, kun senaatti kutsui saksalaisen vapaaherran, Tharandtin metsäakatemian johtajan Edmund von Bergin arvioimaan metsiä vuonna 1858.

Sittemmin maamme metsistä on saatu huolestumaan ainakin keskieurooppalaiset paperinostajat 1990-luvulla ympäristöjärjestöjen kampanjoinnin tuloksena.

Viime vuosina Suomen metsistä kiinnostunein ulkomainen taho lienee ollut EU-komissio osana hiilinielujen ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen tähtäävää politiikkaa.

Vuonna 2023 tuomionsa saa antaa tekoäly. MT selvitti, minkälaisen kuvan Perplexity-niminen tekoälysovellus antaa Suomen metsien ja metsätalouden tilasta.

Perplexity on siitä kätevä, että se kertoo auliisti lähteensä. Tämä auttaa käyttäjää arvioimaan lausuntojen luotettavuutta.

No, onko Suomen metsätalous ympäristön kannalta kestävää?

Hurraa! Kyllä, vastaus on selvä. Perplexity viittaa esimerkiksi metsien tuhoamisen kieltävän metsälain pitkään historiaan. Tekoäly ei unohda muitakaan kestävyyden ulottuvuuksia: Sen mukaan käytäntömme ovat kestäviä myös taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta.

Entä ne lähteet? Sahateollisuuden Wood from Finland -sivusto, Metsäteollisuus ry, Euroopan parlamentin tilaama raportti, kansainvälinen valuuttarahasto IMF sekä maa- ja metsätalousministeriö.

Jotta kestävyyspuhe ei jäisi sanahelinäksi, tekoäly ehdottaa jatkokysymystä: Mitä kestävän metsätalouden käytäntöjä Suomessa on?

Jälleen vedotaan metsälakiin. Lisäksi teollisuus on perillä puun alkuperästä ja laillisuudesta. Suojeltua pinta-alaa on 13 prosenttia metsäalasta. Sertifiointi takaa kestävyyttä osaltaan, siihen päälle hyvän metsänhoidon suositukset. Hyvältä näyttää. Eikö tosiaan löydy mitään moitittavaa? Missä ovat vanhojen metsien hakkuut, missä hiilinielujen hupeneminen, missä soiden ojitus?

Muotoillaan kysymys toisin. Onko luontokato Suomessa ongelma, Perplexity?

Tekoäly tunnistaa vanhojen metsien vähenemisen ongelmaksi Suomessa ja mainitsee esimerkkinä hömötiaisen harvinaistumisen. Lähteenä on Yliopisto-lehden artikkeli. Kuva: Helena Okkonen

Tekoäly vaikuttaa luottavan valtiovaltaan. Se toteaa monimuotoisuuden vähenemisen olevan maassamme ongelma samalla tavalla kuin muuallakin maailmassa, mutta antaa seuraavaksi ymmärtää, että asia on jollain lailla hoidossa: Maallamme on kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia ja toimintasuunnitelma monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseksi.

Myös metsänomistajien asenteet nousevat esille vastauksessa.

Lähteenä on Itä-Suomen yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkimus, jonka mukaan hieman alle 40 prosenttia suomalaisista metsänomistajista ei pidä monimuotoisuutta varten tehtäviä toimia tarpeellisina vaan tekee metsäammattilaisten suosittelemia toimia lähinnä miellyttääkseen heitä.

Jatkokysymys: Mitkä ovat luontokadon pääasialliset aiheuttajat Suomessa?

Nyt Perplexity kompastuu kunnolla ensimmäisen kerran. Tästä vastauksesta voi päätellä, ettei taustalla ole oikeaa älyä vaan teko-sellaista:

”Suomen luonnon monimuotoisuuden häviämisen tärkeimmät syyt ovat väestönkasvu, liikakalastus, saastuminen ja sademetsien tuhoutuminen, joihin voidaan puuttua vain kansainvälisellä yhteistyöllä.”

Lähteenä on Helsingin yliopiston Yliopisto-lehden englanniksi käännetty artikkeli luontokadosta Suomessa, mutta lähtöteksti on ilmiselvästi ymmärretty väärin. Alkuperäinen teksti kuuluu näin:

”Suomen luonnon monimuotoisuutta voidaan suojella vain Suomessa, mutta väestön kasvuun, liikakalastukseen, saastumiseen ja sademetsien tuhoutumiseen voidaan vaikuttaa vain kansainvälisellä yhteistyöllä.”

Vastauksen jatko vaikuttaa taas järkevämmältä. Sademetsien ohella tekoäly tunnistaa myös Suomen omien vanhojen metsien hupenemisen. Uutiset hömötiaisen harvinaistumisesta eivät ole jääneet siltä huomaamatta. Yliopisto-lehden lisäksi lähteenä toimivat ympäristöministeriön verkkosivut.

Lopullista totuutta tekoäly ei tietenkään voi antaa. Vastaukset heijastelevat tietoa, jota netistä on helposti saatavilla ja muuttuvat sen mukaan, miten kysymyksensä ymmärtää asettaa. Lähteeksi näyttää kelpaavan yhtä hyvin etujärjestöjen tuottama teksti kuin viranomaisten verkkosivut. Yhteenvetona: Tekoäly vaikuttaa kelpo työkalulta tiedon etsimiseen, mutta ensimmäiseen vastaantulevaan vastaukseen ei kannata liikaa uskoa.