Kukinnan ja pölytyksen onnistuminen on yhä epävarmempaa – Suomen metsistä kerätään keskimäärin 500 miljoonaa kiloa marjoja vuodessa

Kuva: Elli Paananen

Kulunut vuosi on ollut erityisen onnistunut marja- ja sienisadoille. Varsinkin suomuuraimen eli hillan sato on ollut ennätyksellisen suuri.

Tällaisina vuosina monen asian on pitänyt osua nappiin. Yksittäisistä tekijöistä pölytyksen onnistuminen on ratkaisevaa, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola.

"Kun mustikka ja hilla kukkii, pitäisi olla lämmintä, tyyntä ja poutaista, jotta pölyttäjät jaksavat lentää."

Mustikkaa ja puolukkaa pölyttävät ensisijaisesti kimalaiset, jotka ovat vahvoja lentäjiä. Hilla on erityisen herkkä kukinnan aikaisille säille, sillä sen pölyttävät kaksisiipiset kärpäset, jotka lentävät vain poutasäällä. Lisäksi soilla kasvava hilla on mustikkaa ja puolukkaa alttiimpi ääreville säille.

Tavallisesti noin 30–40 prosenttia hillan kukista päätyy marjoiksi, mutta tänä vuonna jopa 60–70 prosentista kehittyi marja, Peltola sanoo.

Mustikalle on tärkeää, ettei kukinnan jälkeen tule kuivaa ja helteistä. Silloin marjat jäävät pieniksi. Tänä vuonna oikein osuneet sateet turvottivat marjan, mutta rankaisivat hieman myöhemmin kukkivaa puolukkaa.

"Puolukalla kukkia oli kuitenkin niin runsaasti, että se sieti sateet ja sadosta tuli varsin hyvä."

Talvenkin säillä on marjoille merkitystä. Varsinkin mustikka on herkkä kovien pakkasten aiheuttamille vaurioille vähälumisina talvina. Liika kosteus puolestaan lisää homevaurioiden riskiä.

Tulevaisuudessa onnistuneet sadot käyvät yhä epävarmemmiksi. Jos kevät alkaa aikaisin, mustikka ja hilla saattavat kukkia jo ennen kuin pölyttäjät lähtevät liikkeelle, ja koko sato on vaarassa.