väitös Makeutusaineita ja fluoriyhdisteitä päätyy runsaasti vesistöihin
Ihmisten nauttimat keinotekoiset makeutusaineet sekä paperin ja tekstiilien pinnoitteiden sisältämät fluoriyhdisteet päätyvät vesistöihin puhdistettujen yhdyskuntajätevesien mukana, käy ilmi FM Noora Perkolan Helsingin yliopistoon tekemästä väitöstutkimuksesta.
Osa yhdisteistä on erittäin pysyviä, eivätkä ne juuri hajoa pintavesissä mikrobien tai auringonvalon vaikutuksesta.
Perkola on väitöskirjassaan tutkinut kahden kemikaaliryhmän, keinotekoisten makeutusaineiden ja perfluorattujen alkyylihappojen, esiintymistä, pysyvyyttä ja vaikutuksia vesiympäristössä.
Näiden yhdisteiden levinneisyydestä Suomessa on aiemmin ollut hyvin vähän tietoa.
”Erilaisia kemikaaleja käytetään nykyään valtavia määriä teollisuuden ja maatalouden lisäksi erilaisissa kuluttajatuotteissa. Keinotekoisia makeutusaineita lisätään muun muassa elintarvikkeisiin, kosmetiikkaan ja terveystuotteisiin”, Perkola sanoo.
”Perfluorattuja alkyylihappoja on esimerkiksi fluoria sisältävissä pinnoitteissa, kuten Teflonissa ja Gore Texissä. Happoja syntyy tiettyjen orgaanisten fluoriyhdisteiden hajoamistuotteina.”
Kalorittomat makeutusaineet asesulfaami, sukraloosi, syklaamihappo ja sakariini eivät imeydy elimistössä käytännöllisesti katsoen lainkaan. Asesulfaami ja sukraloosi eivät myöskään hajoa jätevedenpuhdistamoilla.
Makeutusaineita käytetään paljon ja siten merkittäviä määriä niitä päätyy vesistöihin, joihin puhdistetut jätevedet lasketaan.
Perfluorattuja alkyylihappoja on käytetty teollisuudessa ja kuluttajatuotteissa 1950-luvulta lähtien. Nämä yhdisteet ovat erittäin pysyviä. Niiden epäillään muun muassa aiheuttavan syöpää, olevan immunotoksisia ja häiritsevän lisääntymistä.
Perkola selvitti tutkittujen aineiden pitoisuuksia jätevesissä, lietteessä, kaatopaikan suotovesissä, hulevesissä ja pintavesissä.
Vesinäytteet kerättiin kolmen vuoden aikana yhteensä 15 joesta ja kolmesta järvestä, joihin tiedetään jätevesien vaikuttavan.
Tutkitut järvet ovat Päijänne, Vanajavesi ja Tuusulanjärvi. Tutkittuja jokia ovat muun muassa Oulu-, Kyrö-, Kokemäen-, Aura-, Mustion-, Vantaan-, Porvoon- ja Kymijoki sekä Vuoksi.
Perkolan tutkimus osoitti, että molempien kemikaaliryhmien aineita pääsee vesistöihin ennen kaikkea puhdistettujen yhdyskuntajätevesien mukana, vaikka paikallisesti myös muut päästölähteet voivat olla merkittäviä.
”Kävi myös ilmi, että tutkittuja yhdisteitä on laajalti Suomen vesistöissä ja mikrobit tai auringonvalo hajottavat niitä erittäin hitaasti pintavesissä. Lisäksi havaittiin, että makeutusaine syklamaatti vähensi vesikirppujen poikastuotantoa”, Perkola toteaa.
Noora Perkolan väitöstutkimus tarkastetaan perjantaina 12. joulukuuta Lahdessa.
MAIKKI KULMALA
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
