”Joudun hakemaan puuta yhä kauempaa”

Houi Xai, Laos

41-vuotias Boun Peng nousee jyrkkää rinnettä ylös talolleen. Hän on sitonut selkäänsä suuren kimpun puita.

Kimppu kestää hänen perheensä käytössä pari päivää. Sillä saa keitettyä riisin ja muun ruuan. Lämmitykseen kylminä talviöinä se ei enää riitä.

”Joudun etsimään polttopuita jatkuvasti yhä kauempaa. Puuta on vaikea löytää, sillä metsät ovat hävinneet kylän ympäriltä”, Peng kertoo.

Pengin kotikylän asukkaat kokevat päivittäin, mitä metsäkato tarkoittaa.

Pohjois-Laosin vuoristoisella alueella asuvat kyläläiset kuuluvat khamu-väestöön, jonka elinkeino perustuu kaskiviljelyyn. Kyläläiset polttavat vuoristojen rinteiden kasvillisuuden ja kasvattavat paikalla riisiä.

Kun kyläläisten määrä kasvaa, poltettavia alueita on yhä vaikeampi löytää. Kylän naiset joutuvat kulkemaan yhä kauemmas polttopuiden perässä. Aika on pois muilta töiltä.

Riisi kuivuu Pengin kotitalon edessä auringossa.

Laosissa suhtautuminen kaskiviljelyyn on kaksijakoista: toisaalta sen metsiä hävittävä vaikutus tunnetaan, toisaalta vuoristoissa asuville vähemmistöille se on ainoa toimeentulokeino. Tarjolla ei ole muuta työtä, eikä perinteinen maanviljely onnistu vuoristossa.

”Jos meillä ei olisi riisiä, meillä ei olisi mitään”, kylän päällikkö Thong Vanh vahvistaa.

Laosin hallitus onkin päättänyt, ettei kaskiviljelyä kielletä, vaan sen odotetaan vähenevän itsestään maan modernisoitumisen myötä.

MINTTU-MAARIA PARTANEN

Avaa artikkelin PDF