kirja Riistapainotteiseenmetsänhoitoon opaskirja

Suomen riistakeskus on viime aikoina panostanut riistan elinympäristöjen hoidon neuvontaan. Riistaa reunoilta -hanke on tuottanut tietoa metsien ja avoimempien ympäristöjen välisten vaihettumisvyöhykkeiden riistaa suosivasta hoidosta.

Askel riistametsään -hanke on käynnistänyt riistapainotteisen metsänhoidon suositusten laatimisen. Hankkeessa on järjestetty työpajoja metsäammattilaisille ja laadittu työohjekortteja, joiden toimivuutta on testattu pilottikohteissa. Jatkossa talousmetsien hoidon riistaystävällisyyttä on tarkoitus edistää Riistametsä Life -hankkeessa, jossa koulutetaan metsäammattilaisia laajemmin ja jalkautetaan riistamyönteisiä käytäntöjä metsiin.

Suomessa on noin 120 000 metsästävää metsänomistajaa, joten aihe kiinnostanee monia. Juuri ilmestyneen Riistametsänhoito-oppaan (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio) soisi kuluvan muidenkin kuin metsästäjien käsissä.

Toimenpiteillä, joilla talousmetsien arvoa riistan elinympäristöinä saadaan parannettua, voidaan nimittäin saada monia muitakin etuja. Esimerkiksi riistalle tärkeä mustikka on monen ravintoketjun perustekijä ja ilahduttaa myös marjastajaa. Riistakosteikot eivät ole tärkeitä vain riistalle, niiden avulla voidaan myös vähentää vesistökuormitusta ja tulvaongelmia.

Oppaan painotukset ovat metsäkanalintujen ja metsäjäniksen elinympäristöjen kohentamisessa. Toisin kuin hirvieläimet ja monet pienpedot, nämä lajit ovat kärsineet metsätalouden käytännöistä. Opas antaa käytännönläheisiä vinkkejä metsänhoidon eri työlajeihin. Riistaa suosivan omistajan metsässä puuston rakenne on vaihteleva.

Hakkuissa jätetään kuusi-

alikasvosta ja tiheikköjä riistan suojaksi, lehtipuuta säilytetään. Riistalajit hyötyvät ajallaan tehdyistä harvennuksista, tiheikköjen ja väljemmiksi harvennettujen alueiden vaihtelusta, sekapuustoista ja erirakenteisuudesta.

Työlajikohtaisten ohjeiden lisäksi opas kertoo riistametsänhoidon erityisalueista, joilla metsänhoidon riistavaikutuksia kannattaa tarkastella kuviotasoa laajemmin. Tärkeitä alueita ovat erilaiset vaihettumisvyöhykkeet, rantametsät ja korvet. Näitä kannattaa hoitaa ilman avohakkuita ja maanmuokkauksia.

Omat lukunsa saavat metson soidinalueiden ja soidinalueiden ytimessä sijaitsevien soidinpaikkojen hoito sekä riekkosoiden ennallistaminen.

Riistakeskuksen erikoissuunnittelija Marko Svensbergin mukaan kyse on pitkäjänteisestä asennemuutosprosessista. Uusi metsälaki mahdollistaa paljon moninaisemmat painotukset metsien hoidossa kuin vanha.

Olisikin toivottavaa, että riistapainotukset näkyisivät tulevaisuudessa myös perustason metsänhoidon neuvonnassa siten, että riistan kannalta ensiarvoiset alueet näkyisivät suoraan Metsäkeskuksen toimittamissa kuviotiedoissa.

ILONA HANKONEN

Avaa artikkelin PDF