Harmaahylje synnyttää uskomattoman rankoissa olosuhteissa

Harmaahyljenaaras imettämässä kuuttia. Kuva: Esko Inberg

Rannikon kallioiselle ulkoluodolle saattaa joskus nousta yksittäinen hylje tai jopa kerääntyä monikymmenpäinen hallilauma lepäilemään. Luontovalokuvaaja Esko Inberg on päässyt aivan harmaahylkeen viereen. Nuori parivuotias halli on koettanut jopa tehdä tuttavuutta nousemalla matalalla kalliolla makailevan kuvaajan vierelle.

”Harmaahylkeellä on suuret hampaat, jotta se voi tarttua kiinni suureenkin saaliskalaan. Tarinoiden mukaan hylkeenpyytäjiä on joutunut hylkeiden raatelemaksi ja tullut jopa surmatuksi. Hylje on yllättävän nopea liikkumaan lyhyitä matkoja kuivalla maalla.”

Harmaahylje eli halli on Itämeren suurin hylje. Meren toinen hylje, itämerennorppa on puolestaan noin puolet hallia pienempi.

Harmaahylkeen lisääntymisaika on maaliskuussa. Emot uivat avomerelle ja synnyttävät jäälauttojen päällä, yleensä yksikseen. Jos jäätä ei ole, hyljenaaraat synnyttävät maalla, ulkoluodoilla. Hylje synnyttää tavallisesti yhden, valkoturkkisen kuutin, jota se ruokkii erittäin rasvaisella maidollaan. Hyisten olosuhteiden vuoksi rasvainen ravinto on pienokaiselle tarpeen.

Pian synnytysten jälkeen käydään kiivas paritteluaika. Hylkeellä on viivästynyt sikiönkehitys, joten kuutti syntyy vasta seuraavana keväänä.

Touko-kesäkuussa hylkeitä kerääntyy ulkosaariston rannoille ja luodoille sankoin joukoin makailemaan ja vaihtamaan talvikarvansa kesäturkkiin. Ulkosaariston hyljesafareita järjestetään juuri näihin aikoihin.

Harmaahylkeen nukkuminen on erikoista. Se voi nukkua myös veden alla. Hylje saattaa näyttää jopa elottomalta, kun se kelluu milloin missäkin asennossa pinnalle painuakseen jälleen hitaasti kohti pohjaa. Pinnalle nousu unen aikana on automaatio, hylkeen ei tarvitse herätä hapenhaukkausreissun vuoksi lainkaan. Usein hallit nukkuvat myös jollain pienellä kivellä tai luodolla.

Harmaahylje on tavattoman hyvä uimari, niinpä se voi matkata vuorokaudessa satakin kilometriä. Jäätilanteesta riippuen hyljeyksilö voi toisena keväänä lisääntyä Viron rannikolla ja sitten Suomen ajojäillä tai ulkoluodoilla. Hylje ei ole yksiavioinen, vaan parittelukumppani löydetään joka vuosi uudelleen.

Itämeren harmaahyljekanta on tällä hetkellä melko hyvä. Niitä uiskentelee Itämeressä noin 30 000 yksilöä. 1960–1980-luvuilla tilanne oli heikko. Hyljekantaa verottivat erilaiset taudit ja lisääntymishäiriöt, joita aiheutui muun muassa Itämeren heikosta tilasta. Hyljettä on myös metsästetty aikaisemmin rajusti.

Hylkeitä syytetään usein kalastuselinkeinon haittaajiksi. Älykkäänä eläimenä se kyllä saattaa ryövätä kalastajan verkot tai jäädä väijymään verkon lähelle ja pelottaa saaliin pois. Suurimmaksi osaksi se kuitenkin kalastaa kaukana harrastajakalastajien apajilta, ja ammattimaiselle troolauspyynnille se ei ole minkäänlainen haitta.

Laivaliikenne ja ihmisen merenalainen toiminta, kaikuluotaus ja räjäytykset, häiritsevät hallin elämää erityisesti lisääntymisaikana. Suuren laivan aalto saattaa pudottaa halliemon kuutteineen jäälautan päältä tai huuhtoa matalalta ulkoluodolta veteen.