Jokaisesta turvekuormasta otetaan näyte. Mitä kuivempaa, sen parempaa.
Lähienergia lämmittää Oulun seutua
Toppilan voimalasta saadaan lämpöä 150000 asukkaalle Oulun seudulla. Samalla syntyy hyötysähköä.
Oulun Energian polttoainejohtaja Pertti Vanhala (oik.) nostaa lähienergian valtiksi myös huoltovarmuuden. Taustalla toimitusjohtaja Juhani Järvelä.Oulun Energian Toppilan voimalassa turve ja puu palavat yhdessä. Turpeen voisi korvata vain kivihiilellä.
Me luotamme lähienergiaan, sanoo Oulun Energian toimitusjohtaja Juhani Järvelä. ”Ajatus on ihan sama kuin lähiruuassakin. Tuotetaan lähellä ja käytetään lähellä. Raha jää hyödyttämään omaa aluetta ja maakuntaa.”
Järvelä tarkoittaa lähienergialla puuta ja turvetta, jotka saadaan noin sadan kilometrin säteeltä. Raha palautuu maakuntaan eikä siis mene kivihiilen tuotantoon tai öljysheikeille.
Yli 40 miljoonaa euroa vuodessa ja 1 500 työpaikkaa eivät ole maakunnalle pikku juttu.
”Tämä ymmärretään hyvin. Monet kuntapäättäjät ja yrittäjät ovat antaneet tunnustusta siitä, miten tärkeä tämä meidän lähienergiaan perustuva strategiamme heille on.”
Toisaalta Oulu puolestaan tarvitsee ympäröivää maaseutua.
”Energian tuotanto on tuolla maakunnassa. Täällä puu ja turve vain muunnetaan sähköksi ja lämmöksi”, Järvelä muotoilee.
”Meille on hyvin tärkeää, että maakunnissa on asukkaita, yrittäjiä ja liikenneyhteyksiä. Ilman niitä energia ei tänne Toppilaan tule. Siinä on kysymys polttoaineen toimitusvarmuudesta.”
Toppilan voimala tarvitsee noin 150 rekkakuormallista polttoainetta joka vuorokausi. Jos rekkojen tulo katkeaa, oululaisille tulee pian kylmä, Oulun Energian polttoainejohtaja Pertti Vanhala kärjistää.
Voimalan puskurivarastossa on vain 6 000 kuutiota turvetta. Se riittää alle kymmenen tunnin käyttöön. Todelliset varastot ovat turvesoilla ja rekoissa.
Varalla on toki kivihiiltä. Siihen voitaisiin turvautua hätätilanteessa, mutta ajatus on Järvelälle vastenmielinen.
”Toiselta puolen maapalloa, Australiasta, rahdattaisiin tänne energiaa, vaikka sitä on saatavissa omasta maakunnasta? Sitä paitsi meidän lähienergiamme on uusiutuvaa.”
Kaikkeen pitää toki varautua. Muutama vuosi sitten toinen Toppilan kattiloista muutettiin niin, että se voi polttaa myös kivihiiltä. Lisäksi Toppilassa rakennetaan lisää kapasiteettia energiapuun vastaanottoon. Lähes 10 miljoonaa euroa maksava vastaanottohalli ja 3 000 kuution varasto valmistuu kevään kuluessa.
Polttoainetta Toppilaan kuljettaa nelisenkymmentä rekkaa, eikä kuljetusten katkeamista pidetä todennäköisenä. Vakavampi uhka on turvesoiden loppuminen.
Turvesoita poistuu nyt tuotannosta paljon nopeammin kuin uusia saadaan tuotantoon. Energia-ammattilaisen mielestä lupien saanti on hidastunut aivan liikaa.
Vanhala pitää asiaa myös oikeusturvan kannalta ongelmallisena. Jos ihmisillä tai yhteisöillä on omistuksessa soita, jotka soveltuisivat lain ja asetusten mukaan turvetuotantoon, heidän pitäisi voida ottaa ne siihen käyttöön.
Kotimaisuus, huoltovarmuus
Lähienergian, turpeen ja metsähakkeen valtiksi Järvelä nostaa myös huoltovarmuuden. Kriisejä ei kukaan toivo, mutta kokemus osoittaa, että niitä tulee toivomatta. Jos laivojen kulku syystä tai toisesta estyy, on hyvä kun voi turvata kotimaiseen.
Ainakaan energian tuotannossa kotimaiseen ei voi siirtyä vasta sitten kun on pakko. Tarvitaan toimivat kuljetusketjut, koneet, yrittäjät, ammattitaitoinen työvoima; osaamista ja kalustoa monenlaista. Niitä ei saada käyttöön maasta polkaisten.
Suomen energian huoltovarmuus näyttää kaiken kaikkiaan kovin kehnolta. Maakaasu, tuontisähkö, öljy... Niiden tuontiin ei Suomessa voida paljoakaan vaikuttaa kriisitilanteessa.
Eikä aina tarvita edes kriisiä. Venäjä esimerkiksi myy nykyisin sähköään Suomeen vain silloin kun sille sopii, eli silloin kun sitä ei tarvita esimerkiksi Pietarin alueella. Paha kyllä Pietarin ja Etelä-Suomen tarpeet sattuvat samaan aikaan – silloin kun tehtaiden koneet käyvät ja asuntoja lämmitetään.
Myös ydinvoiman saanti on osin tuonnista riippuvaista. Polttoainesauvat tulevat Suomen ulkopuolelta.
Vain vähän yli 30 prosenttia tarvittavasta energiasta on täysin suomalaisten omassa hallinnassa. Eipä ihme, että energiantuottajat niin Oulussa kuin monella muullakin paikkakunnalla vaativat lisää kotimaista energiaa.
Oulun Energialla lähienergiaa on tuotannossa varsin monipuolisesti, Järvelä kiittää. Se tuottaa lämpöä ja sähköä noin 2 500 gigawattituntia (GWh) vuodessa turpeella ja puulla, sähköä 200 GWh vesivoimalla, ja on mukana myös tuulivoimatuotannossa.
Uusi avaus on energiajätteen hyödyntäminen, jota varten rakennetaan jätteenpolttolaitosta. ”Ekovoimalaitoksen” on määrä olla tuotannossa jo elokuussa.
Mitä sitten, jos ei turvetta?
Turpeen käytön lopettamista on vaadittu, mutta täällä Toppilassa ajatus ei saa kannatusta.
”Pakko kysyä, mitä otetaan tilalle. Näin valtavia määriä energiaa ei saada mistään muualta kuin kivihiilestä”, Järvelä sanoo.
Turpeen uusiutuvuudesta käydään jatkuvasti pientä ja joskus suurempaakin kiistaa. Monien mielestä 2 000–3 000 vuoden uusiutumisaika on liian pitkä. Toiset muistuttavat, että turve joka tapauksessa uusiutuu nopeammin kuin sitä käytetään.
Syynä ovat Suomen valtavat turvevarat. Meidän pinta-alastamme on kolmasosa suo- ja turvemaata, ja täällä Pohjois-Pohjanmaalla osuus on vielä suurempi.
Turvetuotannossa on alle sadasosa (0,6 prosenttia) turvealasta. Suojeltuna Suomen nykyisestä suoalasta on Ympäristöministeriön mukaan lähes 13 prosenttia eli 1,13 miljoonaa hehtaaria.
Valtio ei rohkaise
Toppilassa, kuten monessa muussakin voimalassa, ollaan näreissään valtiovallan nuivasta asenteesta kotimaisen ja lähienergian käyttöön. Hallitusohjelmaan kirjatut muutokset kiristävät turpeen verotusta, ja samalla joudutaan pudottamaan myös metsähakkeella tuotetun sähkön tukea.
Metsähakkeen asema kivihiileen verrattuna huononee. Lauhdesähköä tuottavat voimalat joutuvat tällä menolla siirtymään metsähakkeesta kivihiileen.
Tätä nurinkurista keikausta on selitetty EU:n vaatimuksilla: Kun energiapuun asema turpeen rinnalla paranee, sitä ei saa enää tukea entiseen tapaan.
Tämä on monen mielestä saivartelua. EU:ssa on aina löydetty perusteet poliitikkojen päätöksille. Kysymys on siis halusta.
Puu ja turve sitä paitsi tarvitsevat toisiaan energiakäytössä. Kun molempia poltetaan sopivassa suhteessa, emäksinen puu ja hapan turve neutraloivat toisensa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
