Hymy levisi Paavolasta
Kari Salonen20.5.200916:00
Hyvän toveruuden kilpa on vuosikymmenien varrella levittänyt hymyä kymmeniin tuhansiin koteihin. Harva kuitenkaan tietää tarinaa hymypatsaiden takana. Kaikki lähti Pohjois-Pohjanmaalta Siikajoen Paavolasta.
Hän on rehti ja luotettava toveri.
Hän on avulias, reipas ja iloinen.
Hän haluaa edistää terveitä elämäntapoja.
Kiltteyden symbolit, hymypoika- ja hymytyttöpatsaat kuuluvat monen koulun kevätjuhlaan yhtä tiukasti kuin suvivirsi. Ylpeät isät ja äidit ovat pyyhkineet silmäkulmiaan kirkassilmäisten hymytyttöjen ja -poikien hakiessa hyvän toveruuden tunnustusta.
Tarina hymyn takana juontaa juurensa kuudenkymmenen vuoden taakse silloiseen Paavolan pitäjään. Kyläkoulun opettajaa murehdutti lahjakkaan, mutta köyhän Aarne-pojan tulevaisuus. Aarnen äiti oli joutunut keuhkotautiparantolaan ja pientilalla kasvoi Aarnen lisäksi kuusi nuorempaa lasta.
Opettajan veli Pentti K. Vilppula sai idean Aarnen opintojen rahoittamiseksi: järjestettiin Aarnen iltamat.
Iltamat tuottivat niin hyvin, että saman vuoden joulukuussa, viattomien lasten päivänä vuonna 1949, Paavolaan perustettiin paikallinen opintorahastoyhdistys varojen keräämistä ja jakamista varten.
”Paavolan aate” laajennettiin nopeasti valtakunnalliseksi ja jo keväällä 1950 Helsingissä perustettiin Opintorahastoyhdistysten Tuki ry organisoimaan paikallisyhdistysten perustamista ympäri maata. Vilppulasta tuli yhdistyksen yliasiamies. Pian eri puolilla maata oli kymmeniä opintorahastoyhdistyksiä köyhien, mutta lahjakkaiden oppilaiden tukemiseksi.
Kuvanveistäjä Heikki Niemisen suunnittelema hymypoikapatsas syntyi, kun yhdistykselle haettiin rahankeruulähteitä. Luotiin Hyvän toveruuden kilpa kannustamaan oppilaita ystävällisiin käytöstapoihin ja reiluun kaveruuteen. Aluksi kilpailun palkintona oli hymypoika, oli kilpailun voittaja tyttö tai poika, mutta pian haluttiin rinnalle hymytyttö. Nieminen suunnitteli myös sen.
Hymyveistoksia on jaettu Hyvän toveruuden kilvan palkintoina vuodesta 1954 lähtien. Hymypatsaiden saajat nimetään oppilaiden äänestyksen perusteella. Veistoksia lahjoittavat muun muassa vanhempainyhdistykset ja esimerkiksi paikalliset Lions-klubit.
Nykyisin hymypatsaan oikeudet ovat Kerhokeskus – koulutyön tuki ry:llä. Toiminnanjohtaja Minna Riikka Järvisen mukaan Hyvän toveruuden kilpa on on 2000-luvulla vain kasvattanut suosiotaan, vaikka ikäluokat ovat pienentyneet ja kouluverkosto on harventunut. Vuosittain jakoon menee 7000–8000 hymypatsasta.
Hymy leviää yhä.
Lähde: Veikko Heilala: Pentin näköinen elämä. Pohjoinen.
www.hymypoika.org
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
