Karvan verran parempi työ

Riehakas Mörkö on koiramaailman ADHD-tapaus: aina vauhdissa. 

Mörkö, Iida, Piku ja Justiina − jokainen Madeline Lehtoniemen koira on opettanut omistajalleen jotain. 

TEKSTI: Kati Soininen KUVAT: Mari Petäjä Sastamalassa ja Humppilassa

Madeline Lehtoniemi avaa portin ovensuussa ja laskee neljä koiraansa keittiöön. Vaikka ruokahalu on selvästi kova, yksikään koirista ei koske kuppiinsa, ennen kuin emäntä sanoo taikasanat: ”Ole hyvä.”

Oman koiraharrastuksen lisäksi Sastamalassa asuva Madeline Lehtoniemi kouluttaa koiria ammatikseen. Hänen omistamansa koirakoulu Kaunotar ja Kulkuri kurssittaa koiria ja niiden omistajia erilaisissa tarpeissa. Erityisen mielellään Lehtoniemi hoitaa ongelmakoiria, joilla on vaikeuksia esimerkiksi ylikierroksilla käymisen, aggressiivisuuden tai arkuuden takia.

”Tein aiemmin sihteerinhommia, mutta ADHD hankaloitti keskittymistä. Kun olisi pitänyt tehdä jotain tarkkaa työtä ja ovesta ramppasi asiakkaita ja puhelimet soivat, kaikki meni ihan kaaokseksi. Omassa yrityksessäni sen sijaan pystyn keskittymään yhteen käytännön asiaan kerrallaan ja työt sujuvat hyvin”, Lehtoniemi kertoo.

Ensi vuonna toiminta laajenee, kun Lehtoniemi avaa yhdessä yhtiökumppaninsa kanssa Sastamalassa eläinkeskuksen, jossa koirien kurssituksen lisäksi myydään raakaruokaa ja koulutus- ja aktivointitarvikkeita. Koirien kouluttaminen on Lehtoniemen vastuulla, paperihommat ja myyntityön hoitaa pääosin yhtiökumppani, jonka vahvuuksia ovat järjestelmällisyys ja organisointikyky.

ADHD-diagnoosin Madeline Lehtoniemi sai aikuisiällä. Diagnoosi oli helpotus, sillä Lehtoniemi oli kärsinyt oireistaan: keskittymiskyvyttömyydestä, kärsimättömyydestä ja alisuoriutumisesta.

”Olen nyt pystynyt hyväksymään tiettyjä piirteitä itsessäni. Esimerkiksi laiskuutta olen aina inhonnut. Nyt tajuan, että en olekaan laiska huvikseni”, Lehtoniemi kertoo.

”ADHD oireili minulla jo lapsena ja elämä oli välillä tosi hankalaa, mutta koirien kanssa on aina tuntunut hyvältä olla. Allergiani takia meille ei voitu ottaa omaa koiraa, vaikka sellaista kinusin harva se päivä. Pääsin kuitenkin lenkittämään naapureiden koiria. Erityisen tärkeä oli serkkujeni Jami-koira, dobermannin ja saksanpaimenkoiran sekoitus. Jami oli haastava tapaus, ja tykästyin siihen juuri sen takia.”

Ensimmäisen oman koiransa Lehtoniemi hankki 20-vuotiaana. Se tuli koeajalle ja pari viikkoa emäntä kärsi yöt allergiaoireista ja oli valmis palauttamaan koiran heti aamun tullen. Sitten oireet helpottivat ja Piku-koira sai jäädä. Kun perusarki koiranomistajana alkoi sujua, Lehtoniemi huomasi kaipaavansa lisää haasteita.

Niitä tarjosikin kosolti pari vuotta myöhemmin taloon tullut Jami, serkkujen koiran mukaan nimetty hyperaktiivinen tapaus. Jami tutustutti Lehtoniemen ongelmakoirien maailmaan, ja samalla koirankouluttajan ammattiin. Jamin ongelmia ratkottiin viiden eri kouluttajan kanssa ja lopulta käytöshäiriöiden syyksi paljastui epilepsia. Elämä sujui tasaisesti puolen vuoden ajan, mutta sitten epilepsia koitui Jamin kohtaloksi.

”Jamin koulutusta seuratessani kiinnostuin itsekin aiheesta. Kävin koulutusohjaajakurssin, ja huomasin, että olen hyvä tässä! Koska itsellänikin on ollut ongelmakoria, pystyn myös samastumaan muiden mahdottomalta tuntuvien koirien omistajien tunteisiin”, Lehtoniemi kertoo.

Jokainen koira, oli se erityisen haastava tai ihan tavallinen hännänheiluttaja, on Lehtoniemen mukaan opettanut hänelle jotain.

Koiranomistajan pitkäjänteisyys kasvaa, sillä koiraa ei voi kouluttaa päivässä. Jos joskus laiskottaa, koirat ohjaavat välittömästi takaisin rutiinien pariin. Silloin kun koko lauma sählää omiaan, huomaa johdonmukaisuuden ja rauhallisen käytöksen merkityksen.

Aktiivisen Mörkö-koiransa kanssa Lehtoniemi on erityisesti joutunut pohtimaan omaa ADHD-oireyhtymäänsä.

”Mörkön otin harrastuskoiraksi. Olemme sen kanssa monessa asiassa hyvin samanlaisia; se tuntuu olevan koiramaailman ADHD-tapaus. Itsellänikin on taipumusta vetää ylikierroksille ja Mörkön kanssa harjoittelu menee joskus molemminpuolisen innostuksen takia sähläämiseksi. Nyt teenkin töitä sen eteen, että saisin koiran energian hallintaan”, Lehtoniemi sanoo.