Molskin valtiattaret
Painitouhu ei saa olla liian vakavaa, Petra Olli ja Jenna Hautala tähdentävät.
Hannu Övermark, Janne Myllyperkkiö, Jarmo Övermark sekä Päivi ja Pertti Olli ovat mukana Lappajärven Veikkojen painitoiminnassa.
Näillä flikoilla riittää kanttia, luovuutta ja ketteryyttä. ”Paini on monipuolinen ja räväkkä laji”, sanovat Petra Olli ja Jenna Hautala.
Tiukkaa vääntöä
Kovimmat kilpakumppanit ystävyksinä
Kun ulkona paukkuu pakkanen, sisällä Lappajärven Veikkojen painisalilla hikoillaan rankoissa painiharjoituksissa.
Valmentaja Janne Myllyperkkiö seuraa vierestä, kun kuusitoistavuotiaat painijatytöt Petra Olli ja Jenna Hautala ottavat molskilla mittaa toisistaan. Vääntö on tiukkaa. Ilmassa on aitoa pohjalaista periksiantamattomuutta.
”Otetta ei saa löysätä hetkeksikään, muuten kaveri pääsee kiertämään päälle”, valmentaja opastaa ja viheltää uuden harjoituserän käyntiin.
Tytöt heittelevät toisiaan hurjannäköisillä niskalenkeillä pitkin keltaista painimattoa. Rajutkaan mätkähdykset eivät kuulemma satu – koska painijat eivät valita pienestä ja kipukynnys on korkealla. Tai jos sattuukin, sitä ei sovi näyttää vastustajalle eikä varsinkaan vieressä seuraavalle toimittajalle.
”Kyllä sellainen ihminen vaikeroisi kivusta mattoon heitettäessä, joka ei ole paininut koskaan”, Petra Olli puhisee harjoituksen lomasta.
Lakeuksilta Singaporeen
Olli ja Hautala, naispainin nuoret lupaukset, harjoittelevat paljon yhdessä, sillä Suomessa ei ole juuri muita saman paino- ja tasoluokan harjoitusvastustajia.
Tytöt taistelevat samoista mitaleista ja arvokisojen edustuspaikoista. Siitä huolimatta nämä kovimmat kilpakumppanit ovat hyviä ystäviä keskenään.
”Välillä varusteet lentävät harjoituksissa, ja joskus tulee sanottua toiselle vähän rumasti. Mutta kai se on ymmärrettävää, kun me ollaan niin paljon yhdessä ja urheiltaessa on usein pinna tiukalla”, Petra Olli tuumii.
Petra Olli edustaa Lappajärven Veikkoja ja seinäjokelainen Hautala paikallista Seinäjoen Paini-Miehiä. He käyvät vuoroin toistensa asuinpaikkakunnilla harjoittelemassa.
Lappajärveltä Seinäjoelle ajaa tunnin, joten kotiväeltä kuluu aikaa kuskaamiseen.
”Onneksi yhteistyö pelaa Jennan ja muiden Pohjanmaan tyttöjen kanssa. Tytöt yöpyvät usein toisensa luona, ettei heitä tarvitse kuskata peräkkäisinä päivinä”, Petran äiti Päivi Olli sanoo.
Menestyksen varjopuoli
Petra Olli voitti viime elokuussa nuorten olympiapronssin Singaporessa alle 46-kiloisten sarjassa. Ensimmäisiin kesälajien nuorten olympialaisiin osallistui noin 3 500 urheilijaa 14–18 vuoden ikäluokista.
Painiminen isolla areenalla tuhansien ihmisten ja tv-kameroiden edessä oli huikea kokemus pohjalaistytölle. Kisoista jäi monta arvokasta kokemusta uran jatkoa varten.
”Siellä oli valtavan suuret puitteet, ja jännitin aluksi aika paljon. Onneksi sain pidettyä paineet kurissa itse otteluissa”, Olli sanoo.
Petra Olli on elänyt monta vuotta urheilun ehdoilla. Viime syksynä hän muutti setänsä perheen luokse Tuusulaan ja hän suoritti yhden jakson Helsingin Mäkelänrinteen urheilulukiossa, missä hän jatkaa opiskelua myös keväällä. Helsingissä Ollia valmentaa Suomen Painiliiton maineikas nuorten olympiavalmentaja Ahto Raska.
Keihäs sai jäädä
Olympiamenestys teki Ollista koko Lappajärven tunteman painisankarin, jolle kyläläiset tapaavat jutustella kirkonkylän raitilla tavatessaan. Lappajärven kunta muisti kasvattiaan stipendillä.
Päivi Olli harmittelee, että tyttären menestys nosti pintaan myös perisuomalaisen kateuden. Mitalin myötä on puhuttu nuoren painijan ylikunnosta ja liian kovasta harjoittelurääkistä. Hänen saavutuksiaan on myös vähätelty ja vanhempia mustamaalattu.
”Mitä enemmän menestystä tulee, sitä raaemmaksi touhu tuntuu käyvän. Olemme säästäneet tytärtämme ilkeiltä puheilta, jotta hän voisi keskittyä omaan tekemiseensä”, Päivi Olli harmittelee.
Päivi ja hänen miehensä Pertti Olli eivät kuitenkaan ole niitä vanhempia, jotka haluavat keinolla millä hyvänsä perheeseen huippu-urheilijan pönkittämään omaa itsetuntoa.
”Meriitit puhukoot tytön puolesta. Päävastuu harjoittelusta on henkilökohtaisilla valmentajilla. Tiedämme kuitenkin koko ajan, missä mennään harjoittelun suhteen.”
Mestariksi tappioiden kautta
Petra Olli aloitti painin 7-vuotiaana Lappajärven Veikkojen painikoulussa. Hän muistelee saapuneensa ensimmäisiin harjoituksiin jumppatossuissa, mutta jo toisella kerralla jalassa olivat uudet painikengät.
Nuoren urheilijan elämä on kurinalaista. Ruokavalio ja lepo on otettava huomioon, sillä paini on kuluttava ja raskas laji.
”Lihaa pitäisi syödä paljon, mutta esimerkiksi pullaa ei kannata tunkea suuhunsa joka päivä. Karkkia syön kerran viikossa karkkipäivänä. Muuten menisivät hermot”, Petra Olli naurahtaa.
Ollin pronssimitali ei tullut yllätyksenä painiväelle. Pienen, mutta pippurisen tytön kyvyt huomattiin jo varhaisessa vaiheessa.
”Petra oli pienempänä ujo ja kova jännittämään. Mietin pitkään, että onkohan tämä sopiva urheilulaji hänelle. Tyttö on kehittynyt vuosien saatossa ja nyt hänellä on kova itseluottamus. Jos hän päättää jotain, sen mukaan myös mennään”, Päivi Olli toteaa.
Petra Olli voisi olla huipulla myös keihäänheitossa, sillä hän on 15-vuotiaiden Suomen mestari ja nuorten joukkuekultamitalisti. Hänet olisi valittu myös keihäässä maajoukkueryhmään, mutta viime syksynä Olli päätti heittää keihään nurkkaan ja keskittyä painiin. Ennätykseksi jäi 50,62 metrin mittainen kaari, jonka Olli kiskaisi nuorten keihäsmallilla.
Tytöissä tulevaisuus
Janne Myllyperkkiö on valmentanut Petraa lähes kymmenen vuotta. Hän kehuu suojattiaan määrätietoiseksi urheilijaksi, joka ei anna tippaakaan periksi missään tilanteessa.
Valmentaja on tutustunut myös painijalupauksen kiukuttelevaan puoleen. Hän muistelee, että alkuaikoina roskakorit lentelivät hävittyjen ottelujen jälkeen.
”Hänen äitinsä sanoi aikoinaan, että Petran pitäisi muuttaa meille asumaan, kun se on aina niin kiukkuinen harjoitusten jälkeen. Henkisen kasvun myötä hän osaa käsitellä tappiota. Huippupainijaksi kasvetaan häviön kautta. Tappio opettaa”, Myllyperkkiö tietää.
Petra Ollin tähtäimessä ovat kesällä käytävät alle 17-vuotiaiden EM- ja MM-kisat. Haaveena ovat myös Lontoon Olympialaiset vuonna 2012.
”Ei elämä siihen kaadu, vaikken Lontooseen pääsisikään. Yritän ottaa rennosti ja päivän kerrallaan. Katsotaan minne rahkeet riittävät.”
Nuorella painijalla ei ole kiirettä, sillä valmentaja Myllyperkkiön mukaan Olli on painijana parhaimmillaan vasta vuoden 2016 käytävien kisojen tienoilla.
Naispainin ensimmäinen SM-kilpailu järjestettiin vuonna 1999. Ensimmäisen kerran laji oli olympialaisten ohjelmassa Ateenassa vuonna 2004. Naisten säännöt ovat lähestulkoon samat kuin miesten vapaapainissa.
Olli ja Hautala haluavat tehdä naisten painia tunnetummaksi suurelle yleisölle, ettei kenenkään tarvitsisi enää taivastella, että ”voivatko tytötkin painia”.
He ovat tottuneet oikomaan harhakäsityksiä ja ennakkokuuloja, joita naispainiin liitetään.
”Yleisesti luullaan, että kaikki painijat ovat isokokoisia. Urheilulukion rehtorikin ihmetteli ensitapaamisella pientä kokoani. Hän kertoi luulleensa, että ovesta astuu sisään 90-kiloinen korsto”, Petra Olli naurahtaa.
Petra Ollin olympiamenestys on näkynyt piikkinä Lappajärven Veikkojen painikoulun osallistujamäärässä. Kolmestakymmenestä osallistujasta ennätysmäärä eli yli puolet on tyttöjä.
Lauantaipäivä on edennyt hädin tuskin puoleen, kun Petra Ollin ja Jenna Hautalan harjoitukset päättyvät. He vetäytyvät syömään ja lepäämään Ollin kotiin, sillä kahdelta käynnistyvät päivän toiset harjoitukset.
Olli ja Hautala ovat iloisia siitä, että nykyisin myös naiset vievät suomalaista painia maailmankartalle.
Painivat flikat suosittelevat lajia tytöille, jotka haluavat itselleen erilaisen harrastuksen.
”Paini on monipuolinen ja räväkkä laji, jossa kaikki asiat ovat omissa käsissä. Mitään ei saa tässä lajissa ilmaiseksi. On harjoiteltava paljon ja monipuolisesti”, kaksikko toteaa kuin yhdestä suusta.
Lappajärven Veikot ry järjestää naisten ja miesten vapaapainin SM-kilpailut 28.–29.1. Vimpelissä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
