Lukijalta: Savukukko haastaa metsästäjän identiteettiä – laittomuuksista lukeminen nostattaa häpeän omasta harrastuksesta

Metsästysase. Kuvituskuva, kuva ei liity jutun aiheeseen. Kuva: Eetu Kokkonen

Suomen laajin salametsästystä käsittelevä oikeudenkäynti, niin sanottu Savukukko, on herättänyt vilkkaan keskustelun metsästyksen eettisyydestä, oikeutuksesta ja laittomuuksien yleisyydestä.

Samalla monet metsästäjät ovat itsekriittisesti pohtineet omaa suhtautumistaan salametsästykseen: miten itse toimisin, jos lähipiirissäni vastaavaa tulisi esiin?

Metsästys on maamme säädellyimpiä harrastuksia. Lainsäädäntöä, lajintuntemusta ja metsästystapoja käsittävä metsästäjätutkinto, osin pakollinen ampumakoe sekä metsästysseurojen korkea järjestäytymisaste ovat muodostaneet Suomeen kokonaisuutena korkeatasoisen ja kurinalaisen, luontoa kunnioittavan ja ymmärtävän metsästyskulttuurin.

Tämä muodostaakin vahvan jännitteen perusteille, joita salametsästyksestä syytetyt esittävät motiiveiksi laittomuuksille: tyytymättömyys suurpetopolitiikkaan ja lainsäädäntöön, koirametsästyksen vaikeutuminen, pieni kiinnijäämisen riski, petoviha, voimakas pyyntivietti, jännitys.

Yleisellä tasolla ja metsästäjäjärjestöjen toimesta salametsästys itsestään selvästi tuomitaan, mutta erätulilla ja julkisuudessa nämä motiivit saavat myös ymmärrystä.

Salametsästystä piilorikollisuutena on määrällisesti vaikea arvioida. Savukukko paljastui ensi vaiheessa Metsähallituksen erävalvonnan selvittämistä hirven salakaadoista, ei lähtökohtaisesti järjestäytyneen ja pitkäaikaisen toiminnan selvittämisen kautta.

Edellisen laajemman, noin 10 vuoden takaisen Perhon susien salametsästystapauksen jälkeen esimerkiksi susien laittomia tappoja on todettu säännöllisesti.

Monesta rikollisuuden lajista poiketen, kynnys salametsästyksestä ilmoittamiseen poliisille lähiyhteisön toimesta voi olla korkea. Tarve metsästyksen valvonnalle viranomaisten, riistanhoitoyhdistysten, metsästysseurojen ja maanomistajien taholta on jatkossakin ilmeinen.

Metsästäjänä Savukukon laittomuuksista lukeminen on omiaan nostamaan häpeän tunteen oman, tärkeän harrastuksen puolesta.

Valtavirtaa, kuten riistakantojen tietopohjaista, kestävää verotusta, elinympäristöjen parantamista, talkootyön ja yhteisten jahtien sosiaalisia hyötyjä sekä hyvää hallintoa Savukukko ei kuitenkaan poista. Näille vahvuuksille salametsästys luo varjon, joka uhkaa heikentää korkealla ja vakaana ollutta metsästyksen hyväksyttävyyttä.

Yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on viime kädessä se tekijä, joka takaa metsästyksen tulevaisuuden maassamme.

Vesa Ruusila

erätalousjohtaja

Metsähallitus