Mysti

Kuva: Olga Temonen 

Vuosi Marttilassa asumisen jälkeen en enää malttanut. Oli pakko saada hevosia pihaan. Tuukka oli muutaman kerran ratsastanut vanhempieni luona Nurmeksessa ja vaikuttunut hevosten luottamuksesta ihmistä kohtaan.

Muutama Nurmeksen ponivanhus saapuikin Marttilaan pian, mutta halusin itselleni isomman ratsun.

Sain puhelun, että lähiseudun toimintaansa lopetteleva talli möi hevosiaan. Lähdimme katsomaan kiinnostavaa suomenhevosta, joka osoittautui todella kiukkuiseksi tapaukseksi.

Samalla kun minä taoin päähäni järkeä, etten voi ostaa näykkivää hevosta, Tuukka kierteli pihalla ja löysi kulman takaa Mystin.

Sain sanottua suomenhevosesta ei kiitos ja menin takapihan tarhaan, missä Tuukka rapsutteli tummaa piirtopäistä ruunaa ja hevonen rapsutti takaisin, pyöritteli ylähuultaan Tuukan olkapäähän. Näin heti Tuukan ilmeestä, että tämä hevonen lähtee meille.

Mysti tuli meille jo samana iltana. Lössykän oloinen rapsutuskaveri olikin aika komea ilmestys, kun se puhalteli ensimmäiset uteliaat pärskähdykset uudessa kodissaan. Mysti oli lämminverinen ilman juoksijataustaa, superkiltti ja kaunis kuin mikä.

Kun myyjä oli ilmoittanut 2-vuotiaalle tyttärelleen, että ”Mysti lähtee nyt uuteen kotiin”, oli tytölle noussut kyyneleet silmiin. ”Mysti on jo kotona”, oli hän sanonut.

Mysti joka tapauksessa muutti meille ja teki Tuukasta hevosihmisen. Vauhtia riitti, ja yhteisiä kaahauskilometrejä karttui. Helppo ratsu Mysti ei ole, mutta uskollinen ystävä ja ehdottoman lapsirakas.

Yhtenä kesäiltana Mysti oli pihalla nurmikonleikkuussa eikä antanut minun ottaa kiinni, koska tiesi, että veisin sen tarhaan. Maanittelin ja kuljin kyllästymiseen asti sinkoilevan Mystin perässä. Se päästi lähelle, mutta ampaisi laukkaan aina, kun olin saamassa sen kiinni.

Kyllästyin vain Mystin mielestä jännään leikkiin ja päätin hakea kauraa avuksi. Silloin kaksi- ja neljävuotiaat tyttömme juoksivat paikalle. Ruohoa etäämmällä rouskuttava Mysti nosti päänsä, katsoi lapsia, puhalsi ilmaa sieraimistaan ja löntysti sitten pää alhaalla tyttöjen eteen kuin lammas. Otin tyttöjä nuuhkivan hassun hevosen kiinni ja talutin sen tarhaan.

Vuosien aikana Tuukan ja minun hevosharrastuksen edetessä elämäämme on tullut uusia ratsuja, mutta Mysti on ainut virallisesti Tuukan oma hevonen.

Tuukan kiireet ja Mystin haasteellisuus veivät kuitenkin kaksikkoa erilleen. Tallille tuli nuori Sonja-tyttö, joka löysi pyöristyneen Mystin tarhan nurkasta, kiillotti, rapsutti, satuloi ja sai Mystistä ystävän.

Tuukka ratsasti Mystillä yhä vähemmän, Sonja enemmän. Aloin huomaamattani puhua Sonjalle perheineen, että Mysti saattaisi olla myytävänä hyvin huokeaan hintaan, tai ainakin lainaksi voisimme antaa, kun heillä kahdella niin hyvin synkkaa.

Tulin tallilta sisälle ja tokaisin keittiössä ohimennen Tuukalle, että Sonjan perhe on nyt kiinnostunut hankkimaan sen Mystin itselleen.

Tuukka jähmettyi. Katsoin sydän särkyneenä miestäni, kun hän tuijotti kahvikuppiinsa vetisillä silmillään ja sanoi hiljaa: ”Mutta kun Mysti on jo kotona”.

Minua hävetti. Mysti ei muuttanut pois, Sonja vuokrasi hevosen käyttöönsä, ja Tuukka jatkaa pitkiä rapsutushetkiä hevosensa kanssa. Mysti sai molemmat ihmisensä ja minä sain sekoiluni anteeksi.

Olga Temonen

Tällä palstalla Olga Temonen kertoo elämänsä eläimistä. Olga perheineen

asuu maatilalla Iitissä.