Lukijalta: Jokaisen metsänomistajan on kannettava vastuunsa – uudistamisen laiminlyöminen liian helppoa

Liian moni jättää hakkuualan uudistamatta, kirjoittaja toteaa. Kuvan taimikko ei liity kirjoitukseen. Kuva: Sanne Katainen

Uutisointi Suomen hiilinieluista ja maankäyttösektorin aiheuttamista ilmastopäästöistä jatkuu kiivaana. Bensaa liekkeihin lisäävät alituiseen julkaistavat tutkimukset, jotka vuoroin kertovat hiilinielujen romahtaneen ja vuoroin taas olevan ennallaan.

Vaikka keskustelun on hyvä pohjata tutkittuun tietoon, olisiko keskenään riitelevien tutkimusten tuijottamisen sijaan keskityttävä hoitamaan ensin perusasiat kuntoon?

Suomen metsissä tehdään avohakkuita noin 100 000–150 000 hehtaarin suuruisella alueella. Hakatun alueen uudistamisesta säädetään metsälaissa, jonka mukaan uudismisvelvoite on täytetty, ”kun käsittelyalueelle on saatu aikaan taimikko alueen maantieteellisestä sijainnista riippuen viimeistään 10–25 vuoden kuluessa velvoitteen muodostavan puunkorjuun päättymisestä”.

Lain mukaan taimikon tulee tällöin olla riittävän tiheä, taimet ovat tasaisesti jakautuneina, niiden keskipituus on 0,5 metriä ja niiden kehittymistä ei uhkaa välittömästi muu kasvillisuus.

Laki antaa mahdollistaa käytännössä sen, että suurin osa hakatuista alueista voidaan jättää ilman aktiivisia uudistamista jalostetulla viljelymateriaalilla.

Minkä tahansa alueelle syntyneen puuston voidaan katsoa täyttävän uudistamiskriteerin, mitä myös Yle käsitteli jutussaan 1.11.2021. Jutun mukaan jopa 10 prosenttia hakatuista kohteista jätetään uudistamatta.

Ilman aktiivisia uudistamistoimia syntynyt puusto voi olla elinvoimaista, mutta erityisesti rehevämmillä kasvupaikoilla se on pääasiassa leppää, pajua ja koivua, joiden tuotto niin taloudellisesti kuin myös puuston kasvussa on huomattavasti heikompaa kuin jalostetulla viljelymateriaalilla uudistetun metsän.

Metsänhoidon suositusten mukaisesti uudistettu metsä kasvaa elinvoimaisena ja sitoo myös hiiltä paljon tehokkaammin kuin hoitamattomat ”vesakot”.

Suomen metsälakia on muutettava siten, että se velvoittaa jokaisen metsänomistajan aktiivisiin uudistamistoimiin avohakkuun jälkeen, jolloin metsien kasvu voidaan turvata myös tulevaisuudessa.

Käyttöön voitaisiin ottaa uudestaan esimerkiksi menettely, jossa metsänomistajan tekemän puukaupan tuloista pidätetään uudistamistöiden suuruinen summa. Menettelyllä taattaisiin, että kaikissa tilanteissa metsä voidaan uudistaa kriteerien mukaisesti.

Paavo Korhonen

Keskustanuorten Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtaja