Oman elämänsä emäntä

Mielipide

16.4.200816:00

Kolumni

Mia Palokallio

Kyllähän sinäkin tunnet hänet, hänhän on sellainen emäntätyyppi. Ehtoisa emäntä. Vai tunnetko sittenkään?

En uskalla edes yrittää määritellä, kuka on emäntä. Aiheesta sukeutui joku vuosi sitten niin tiukka vääntö Maaseudun Tulevaisuuden lukijaltapalstalla. Välillä julmaksikin käynyt keskustelu kiteytyi ky-

symykseen, mikä on oikean emännän mitta?

Kuka oikeasti määrittää, ku-

ka on emäntä ja kuka ei? Voiko naapuri sanoa toiselle, että sä et oo mikään oikea emäntä?

Onneksi kenenkään ei tarvitsekaan määritellä emännyyden mittaa. Perinteisen emännän roolimallin tilalle on tullut monia erilaisia emäntärooleja. Yhtä monimuotoisia kuin elämä itse.

Eikä nykynainen tarvitse muiden määrittelyä. Oman elämänsä emäntä määrittelee itse itsensä, jos katsoo tarpeelliseksi.

Silti nainen kaipaa aina arvostusta läheisiltään.

”Emäntä on kaikista korkein arvonimi mitä naisella voi olla”, totesi kauniisti MT:n lukijapalstalla emäntien työtä arvostava ”takametsien mies”.

Tiesihän jo Aleksis Kivikin, miten pilvistä on emännätön elämä.

Sillä onko mitään parempaa, kuin elämä hyvän emännän rinnalla? ”Hyvä emäntä on ta-

lon kirkas aurinko, joka valaisee ja lämmittää”, Kivi totesi Aapon suulla.

Aurinkoista kevättä!