Laura Maansalo ehtii tulla tutuiksi vakituisten kengitettäviensä kanssa. Raskasrakenteinen Polle ei tahdo jaksaa seistä kolmella kaviolla pitkään yhtäjaksoisesti. Silloin Maansalo vaihtaa kaviota.
Kärsivällisen käsityötä
Kengityssepän tärkeä ajoneuvo tykötarpeineen. Varjo-koira on mieluisaa seuraa taipaleella. Pentu on oppinut käyttäytymään hienosti hevosten lähellä.
Vuolijan välineiden on oltava laadukkaat ja aina terävät.
Teipinpala turvan päällä on kengittäjien lempeä kikka rauhoittaa säheltävä hevonen. Kun hevonen keskittyy teipin ihmettelyyn, se unohtaa viskellä kavioitaan.
Kaupan hyllystä poimittu kenkä ei koskaan sovi sellaisenaan. Maansalo rälläköi Pollen kenkään viistettä, jonka avulla kenkä pysyy paremmin kovassakin menossa.Voimaa ja tekniikkaa
Banaaneja, pähkinöitä, energiapatukoita. Niillä kengittäjä Laura Maansalo takaa asiakastyytyväisyyden, jos muu ei auta. Hän ei tarjoa snackseja asiakkailleen, vaan pitää niillä yllä omaa työvirettään. Jos aikataulut venyvät, Maansalo ottaa menetetyn ajan ruokatauostaan.
”Yritän toki syödä kunnolla kerran päivässä, se auttaa jaksamaan. Mutta ajoissa pitää olla paikalla, se on aina tavoitteena. Ja tällä alalla se on myös ehdoton kilpailuvaltti”, Maansalo sanoo.
Hän on saapunut Annika Nevalan tallille tasan kello yhdeksän aamulla. Kengitystä odottavat Iivari, Polle ja Fabe.
”Näin ratsastuskouluyrittäjän näkökulmasta olen erittäin kiitollinen luotettavasta kengittäjästä. Kun on sovittu aika Lauralta, voin olla varma, että homma hoituu ja hevonen saadaan tunnille ajallaan”, ratsastuskoulu Cavalloa Seinäjoella pyörittävä Nevala sanoo.
Kiroilu ei auta
Maansalo on ajanut pakettiautonsa lähelle tallin ovia. Sisällä autossa kulkee mukana kengittäjän koko arsenaali. Valikoima kaikenkokoisia kenkiä, hokkeja, nauloja, veitsiä, raspeja ja alasimia. Mukana on myös monenlaisia järeänoloisia työkaluja. Niillä kengittäjä teroittaa työkalunsa ja muotoilee kengät käyttäjälle sopivaksi. Rälläkkä laulaa melkein jokaisella työkeikalla.
”Vain hitsauslaite ja tahko vielä puuttuvat. Niihin investoin tuonnempana.”
Vuonna 2012 Ypäjän hevosopistosta hevosenhoitajaksi valmistunut Maansalo kertoo, että kengittäjä-yrittäjän aloitusinvestoinnit eivät ole suuret. Kohtuullisenlaatuiset tarvikkeet saa muutamalla sadalla eurolla. Pieni setti mahtuu henkilöautoon.
”Ei se kuitenkaan kauaa riitä. Haluan tarjota asiakkaille monipuolisia palveluita, joten esimerkiksi kengät on oltava mukana ja valmius rakentaa erikoiskenkiä.”
Joskus Maansalo saa kuulla epäilyjä kyvykkyydestään toimia kengittäjänä. Piskuinen, hoikka nainen ei ehkä vastaa mielikuvaa kengittäjän prototyypistä. Sellaisesta, joka leka valtavissa kourissaan moukaroi rautakengät muotoonsa.
”Myönnän, että juuri takomisessa suuresta koosta olisi hyötyä. Mursin opiskelujen alussa sormenikin, kun tottumattomana taoin liikaa ja sain rasitusmurtuman. Mutta missään muussa ei voimaa juuri tarvita. Tämä on tekniikkalaji.”
Maansalon työskentelyä katsoessa kyllä huomaa äkkiä, että voimaakin on. Jäntevä nainen vuolee suuren irish cob -hevosen kavioista palasia vaivattoman näköisesti. Yhtä näppärästi hän takoo rautakengän oikeaan muotoon ja rälläköi siihen viisteet.
Kyvykkyyttä kiittävät myös asiakkaat. Naisen kalenteri on jatkuvasti täynnä, ja asiakasmäärää on pitänyt jopa rajoittaa. Asiakasringissä on noin 180 kaviokasta.
”En juuri mainosta. Asiakkaat ovat tulleet puskaradion avulla. Myös työssäoppimisjakso Petteri Ala-Kauppilan matkassa toi asiakkaita.”
Kilometrejä kertyy
Annika Nevala taluttaa connemaraponi Iivarin kengityspaikalle. Iivari näyttää uneliaalta ja nostaa kavionsa kengittäjän puhdistettavaksi. Maansalon shetlanninlammaskoiranpentu Varjo makaa häkissään ja järsii luuta. Koira kulkee emäntänsä mukana tämän työpäivät.
Aina tunnelma työmaalla ei ole näin seesteinen. Etenkin uransa alkuvaiheessa Maansalo sai kengitettäväkseen hevosia, joita kukaan muu ei halunnut kengittää. Hankalaksi tuomittuja hevosia, jotka nykivät, hyppivät ja reuhasivat. Ja vihasivat erityisesti kengittäjiä.
”Valitettavasti käytös oli opittua. Jos hevoselle huutaa ja yrittää pakottaa sen pitämään jalkaa ylhäällä ja seisomaan rauhassa, se harvoin onnistuu. Ja kun ihminen hermostuu, se heijastuu hevoseen ja pian asiat ovat aivan solmussa.”
”Minä yritän pysyä rauhallisena, vaikka harmittaisi. Kärsivällisyydellä ja rauhallisella käytöksellä lähes kaikki kengitettävät on saatu opetettua käsittelyyn. Ei hevonen tahallaan piruile. Sillä on siihen aina joku syy.”
Puoliveriratsu Fabe ei ole yhtä rauhallinen kuin tallikaverinsa Iivari ja Polle. Se hyörii ja kiskoo, koettaa monottaa kengityspakkia ja kaataa jalkatelineen. Maansalo puree hammasta ja jatkaa rauhallisesti kavioiden hoitamista. Fabe ei ole ilkeä, se on vain energinen. Paikallaan seisominen saa sen hermostuneeksi.
Kenkä ei purista
Kengittäjä on aina reissun päällä. Vaikka Laura Maansalo on vähentänyt kaukana sijaitsevia asiakkaita, ajelee hän päivittäin 50–300 kilometriä. Rospuuttokeleillä ajelu maaseututalleille pidentää työpäivää.
Tänään Maansalolla on ohjelmassaan vain kaksi tallireissua, sillä tällä kertaa molemmat asiakkaat ovat ratsastuskouluja, joissa on kummassakin monta kengitettävää. Yhden hevosen kavioiden laittamiseen ja kengitykseen kuluu aikaa reilun tunnin verran.
”Päivän aikana kengitän viisi hevosta. Se on optimitilanne. Jaksan kyllä esimerkiksi kahdeksankin, mutta sitten sitä on illalla aivan ryytynyt.”
Kengittäjien ammattitauti – erilaiset selkäkivut – eivät Maansaloa ole vaivanneet. Hän huolehtii oikeista työasennoista ja keventää työn kuormittavuutta lepuuttamalla hevosen jalkaa telineellä.
”Vapaa-ajalla lenkkeilen koiran kanssa, käyn ratsastustunneilla ja venyttelen. Reisilihakset ovat tässä kovilla. Kädetkin rasittuvat takomisesta helposti.”
Laura Maansalo on harjoittanut kengittäjän ammattia hieman yli kolme vuotta. Hevostalouden perustutkinnon lisäksi hän opiskelee työn ohessa kengittäjän ammattitutkintoa Kiuruvedellä. Maansalo haluaa kehittyä ammatissaan ja hakea lisää oppia. Kengittäjän työssä hevosen anatomian ja rakenteen ymmärtäminen on tärkeää.
”Minulle tärkeintä on, että hevonen on terve ja sen on hyvä tehdä sitä, mitä se tekee. Kengitän vain ratsuja ja harrasteravihevosia. Ravipuolen kengitys on niin erilainen, enkä ole perehtynyt siihen puoleen”, kengittäjä sanoo.
”Myös hevosten kengättömyys on lisääntynyt, ja minulla on asiakkaita, joiden hevosten kaviot vain vuollaan. Kengättömyys on kaviolle aina paras vaihtoehto, jos hevosen käyttö on vähäistä.”
Seuraavana aamuna Ilmajoella Maansaloa pakettiautoineen odottaa Suvi Seppälän harrasteratsu Kengu. Sen haperot kaviot ja takomista aiheuttava rakenne aikaansaivat sen, että kengät eivät tahtoneet pysyä.
”Laura on käynyt monta kertaa laittamassa irtokenkiä paikalleen”, Suvi Seppälä huokaa. ”Nyt näyttää onneksi siltä, että kaviot ovat kunnossa ja kengitys sellainen, että kengät pysyvät. Se on todella hieno juttu.”
Laura Maansalo sanoo, että Kengun kaltaiset tapaukset ovat ammatin suola.
”On kiinnostavaa nähdä erilaisia hevosia, rakenteita ja kavioita ja päästä työskentelemään sen eteen, että hevosen liikkuminen olisi hyvää. Terve, mielellään liikkuva hevonen on paras palkinto.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
