Huolet varjostavat EU-juhlintaa

Huomenna tiistaina vietetään Eurooppa-päivää. Osa vetää lipun mielihyvin salkoon juhliakseen, osalle teemapäivä on kuin punainen vaate – ja todennäköisesti valtaosa ei piittaa siitä piirun vertaa.

Eurooppa-päivä juontaa juurensa 9. toukokuuta vuonna 1950, jolloin Ranskan ex-pääministeri Robert Schuman ehdotti yhtenäisen Euroopan luomista rauhanomaisten suhteiden ylläpitämiseksi. Esitystä pidetään Euroopan unionin perustamisen ensimmäisenä askeleena.

Nykyisin päivä symboloi EU:ta poliittisena toimijana, ja juhlallisuuksien on tarkoitus yhdistää unionin kansoja ja kansalaisia.

Juhlintaa varjostavat tällä kertaa kuitenkin synkähköt pilvet. Viime aikojen tapahtumat ovat saaneet monen epäilemään unionin tulevaisuutta.

EU on kamppaillut isojen haasteiden kanssa jo vuosia. Unionissa vellonut talous­kriisi ja Kreikan lainaongelmat ovat nakertaneet varsinkin yhteisvaluuttaa käyttävien maiden yhtenäisyyttä.

Myös toissa vuonna liikkeelle lähtenyt pakolaisaalto on kiristänyt maiden välejä. Sovittu taakanjako ei toimi. Esimerkiksi Unkari on vetänyt piikkilankaa ja pitänyt pakolaiset tiukasti leireillä, kunnes turvapaikkapäätös on tehty.

Unionin hajoamista on povattu ennenkin, mutta oikeastaan vasta Britannian kansan­äänestyksessä ilmaistu tahto erota unionista on ollut ensimmäinen todellinen askel siihen suuntaan. Britannia jätti virallisen eroilmoituksensa maaliskuun lopussa, ja eroneuvotteluille on varattu vajaat kaksi vuotta.

Mahdollinen EU-ero tuntuu monessa maassa olevan ennen kaikkea sisäpolitiikan väline. Tuskin brittipääministeri David Cameronkaan osasi ennalta arvata, mihin lupaus kansanäänestyksestä vaalitaistelun voittamiseksi lopulta johtaakaan.

Nyt samaan vaalitaktiikkaan on haluttu turvautua myös muualla. Hollannissa EU-eroa ajanut puolue ei saanut vaalivoittoa ja Ranskakin on jo ratkaisunsa tehnyt, mutta miten käy Saksan liitto­päivävaaleissa syksyllä, jää nähtäväksi.

Kansanäänestystä on väläytelty myös täällä Suomessa. Puhe sen järjestämisestä voi tuntua kelpo vaalitaktiikalta. Eri asia kuitenkin on, onko kansanäänestys edes oikea tapa päättää todella isoista asioista. Eikö demokratian kannalta olisi parempi, että vaaleilla valitut edustajat kantaisivat vastuunsa esimerkiksi EU-jäsenyydestä – vakaasti harkiten ja mahdollisimman monipuolisen tiedon pohjalta?

Mikään valtioiden välinen järjestelmä ei historiassa ole ollut ikuinen, tuskin EU:kaan. Myös kansallisvaltioiden katoamista on ennustettu, mutta tämän hetken valossa sekään ei näytä todennäköiseltä.

Toistaiseksi unionilla näyttäisi olevan vielä puolustajia. Alkuvuonna 13 eurooppalai­sessa maassa tehdyn kyselyn mukaan enemmistö EU-­maiden asukkaista, myös suomalaisista, kannatti jäsenenä pysymistä.

Jos ei itse innostu Eurooppa-­päivän juhlimisesta, ajatukset voi suunnata muualle: esimerkiksi ensi lauantaina on YK:n lanseeraama maailman muuttolintujen päivä. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomio luonnon­varojen kestävän käyttöön ja sen vaikutukseen muutto­lintuihin – ja pitkällä aikavälillä myös ihmiskuntaan.