kasvien tuoksutaikaa

Aromaattisista öljyistä ammennetaan elinvoimaa ja vastustuskykyä. 

Koivun kuoressa on hyödyllistä betuliinia, lehdissä eteerisiä öljyjä, flavonoideja ja fenoleja. Apilankukkien isoflavonoidit ja fytoestrogeenit kiinnostavat muun muassa syöpätutkijoita. 

Saunassa on totuttu nauttimaan raikkaista ja puhdistavista tuoksuista. Kukkien tuoksu tuntuu lämmössä helposti turhan imelältä. 

Saunan ja koivun voimaan uskottiin ennen vanhaan, oli kyseessä sitten vilustuminen, kolotus, tykytys tai huimaus. Se, mitä ei parannettu koivulla, parannettiin pihkalla, tervalla tai piikkisellä katajalla. Kasveilla parantamisen perinne on elänyt vahvana satojen vuosien ajan. Usein saatavilla ei edes ole ollut muuta lääkintäkeinoa.

Nykyisin sairauksien hoidosta tiedetään huomattavasti enemmän. Silti koivuvihta ja tervan tuoksu liitetään saunomisen nautintoihin. Saunan tuoksuvissa löylyissä rentoudutaan ja rauhoitutaan. Perinteinen koivun tuoksu karkottaa arjen kiireet ja stressin, ja tuo mukanaan hyvää oloa – ja sitä kautta myös terveyttä.

Kasvien eri rohdosvaikutuksia on viime vuosikymmeninä selvitetty myös tieteen keinoin. Tiedetään, että kasvien terveysvaikutusten takana on laaja joukko erilaisia yhdisteitä. Hyvän olon tuojina ovat muun muassa erilaiset terpeenit, fenolit ja alkaloidit. Niille on yhteistä se, että ne syntyvät sekundäärisen aineenvaihdunnan tuloksena.

Sekundäärisessä aineenvaihdunnassa syntyvät yhdisteet eivät ole välttämättömiä kasvien olemassaolon kannalta, mutta ne toimivat kasvien lääkintä- ja pr-joukkoina. Ne tuovat mukanaan tuoksuja ja värejä, ja saattavat esimerkiksi turvata kasvia tuholaisten hyökkäyksiltä.

Esimerkiksi eukalyptuspuista eristetystä öljystä on löydetty yhdisteitä, jotka lievittävät tulehduksia, estävät sienitautien leviämistä ja torjuvat tuholaisia ja haittaeliöitä. Kokemusperäisesti tämä on tunnettu jo vuosisatojen ajan. Rohdoksina käytetyistä eteerisistä öljyistä onkin löydetty etenkin antiseptisia, tulehduksia estäviä, immuniteettia parantavia, nestekiertoa edistäviä, kipua lievittäviä sekä hormonitoimintaa sääteleviä ominaisuuksia.

Kasvien kannalta katsottuna on mielenkiintoista, että sekundääristen aineenvaihtotuotteiden määrä vaihtelee esimerkiksi valon määrän, vuodenajan tai maan ravinnepitoisuuden mukaan. Juuri tämän vuoksi satokin maistuu parhaimmalta, kun se on tuotettu kaikkein otollisimmissa oloissa. Monesti sanotaan myös, että pohjoisen yötön yö saa kasvien aromit kehittymään erityisen runsaiksi.

Lääkinnässä ja esimerkiksi saunatipoissa käytettävät, eteeriset öljyt valmistetaan höyrytislaamalla tai uuttamalla ne suoraan kasvien lehdistä, kuorista, kukista tai juurista. Tislattu uute on öljymäistä, ja koostumukseltaan niin vahvaa, että se on aina muistettava laimentaa, vaikka kyseessä olisi täysin myrkytön kasvi.

Varsinkin tuoksuöljyjä käytettäessä kannattaa myös muistaa, etteivät aromaattiset tuoksut sovi pikkulapsille ja kotieläimille. Esimerkiksi kissoille eukalyptus voi aiheuttaa vakavia myrkytysoireita.

Rohdoksiin on syytä suhtautua kuten lääkkeisiin: ei liikaa, eikä jatkuvasti käytettynä. Tämän vuoksi saunankin tuoksutippoja on hyvä vaihdella. Saunatipat laimennetaan aina runsaaseen veteen, eikä annostusta tule ylittää.

Kasvien ystävä voi toki valmistaa saunatuoksuja myös itse. Kuivatut koivunlehdet lienevät tästä tutuin esimerkki. Koivun lisäksi saunakäyttöä varten voi tallettaa vaikkapa apilankukkia, kuusenkerkkiä tai mustaherukan lehtiä.

Tuoksun ainesosat asetetaan pesupussissa saunakiulun pohjalle, ja päälle kaadetaan lähes kiehuvan kuumaa vettä. Lehtien annetaan liota kiulussa noin puolen tunnin ajan, jonka jälkeen pussi nostetaan pois ja vesi käytetään löylyvetenä joko sellaisenaan tai puhtaalla vedellä laimennettuna.