Onko sinunkin vaikea olla vain jouten, vaivaako huono omatunto?

Olen ylpeä itsestäni. Tänä kesänä maltoin istua pihalla tuolissa, juoda hidasta aamukahvia aurinkoisista hetkistä nauttien. Aamuja ei ehkä ollut kovin monia, mutta tein sen hyvällä omallatunnolla.

Itselleni, ja varmaan monelle muullekin, on tullut tavaksi sulloa lomiin, kesäiltoihin ja viikonloppuihin jos jonkinlaista projektia. Milloin on ollut remonttia, rakennusten maalausta, nurkkien siivousta tai pusikoiden raivaamista. Jatkuvasti keksii itselleen erilaisia tarpeellisia tai vähemmän tarpeellisia piha-askareita. Jos ei muuta, niin ainahan voi hoitaa pakastimen puolitäyteen marjoja ja mehuja. Kun puhteet saa tehtyä kotiympyrässä, samoja puuhia voi jatkaa toisessa osoitteessa. Ihmisen mieli on tekemisideoita täynnä. Nyt uskalsin vastustaa niitä – tai ainakin osaa.

Tänäkin kesänä oli edessä talon maalaus. Kipristelin aikani itseni kanssa ja lopulta laskin, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse. Olisihan siinä kulunut yksi lomaviikko ahkeroiden ja tellingeillä heiluen, mutta lopulta verovähennysten jälkeen omalle työlle ei olisi tullut kovin suurta arvoa. Maalaamisen nautinto jäi toki kokematta, mutta onneksi on pihatönöjä. Niiden sutimisesta ehtii iloita syksyn kuulaina päivinä.

Arjen kaaoksen keskellä unohtaa helposti, että ihminen tarvitsee aikaa ihan vain itselleen, samoin tärkeimmille ihmisille. Aikaa tyhjille hetkille, jotka saavat täyttyä tuoksuista ja tuulen huminasta.

Muutama tehoton lomapäivä voi ladata arvokkaasti akkuja syksyn ja talven varalle.

Mikä siinä onkin, että tekemisestä höllääminen on monelle meistä hyvin vaikeaa. Niin itsellenikin. Onko kyse lapsuudessa opituista tavoista, pelosta että jotain arvokasta jää saavuttamatta. Tai käsityksestä, että itsensä pitäminen kiireisenä on sellaisenaan tärkeää. Vie mennessäs, tuo tullessas. Laiskan tulee hiki syödessä. Työ tekijänsä opettaa, ei työ tekemällä lopu. Sanontojahan kyllä meillä riittää.

Omakaan maailma tuskin kaatuu, vaikka joitain palveluja ostaisi valmiina tai muuten päättäisi ottaa aikaa itselleen. Aina tulee uusi kuukausi ja uusi kesä, jotka voi täyttää seuraavilla projekteilla.

Suomalainen työskentelee palkkatöissä laskennallisesti 1600–1900 tuntia vuodessa, jos kyseessä on normaali kokoaikainen työ. Kotitöihin käytetään noin 3,5 tuntia päivässä eli rapiat tuhat tuntia vuodessa. Moni pakertaa muiden töiden, vaikkapa tilanpidon tai sivutöiden kanssa vielä lukemattomat tunnit päälle. Ei ihme, jos välillä takki saattaa tuntua tyhjältä, vaikka omat aikaansaannokset ilahduttavatkin.

Hitailla aamukahveilla tai muilla hetkillä on paikkansa. Ainakin itsessä ne rauhoittavat henkistä ja fyysistä sykettä. Ja sitä paitsi, kesäaamujen tunnelmiin tulee taas aikanaan ikävä paukkupakkasten keskellä.

Kirjoittaja on MT:n metsätiimin päällikkö.