Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Hyväsukuisten huutokilpa

    Koppari hoksaa huudot ja ilmoittaa niistä pontevasti meklarille. Huudettavaa hevosta talutellaan areenalla huutamisen ajan.
    Koppari hoksaa huudot ja ilmoittaa niistä pontevasti meklarille. Huudettavaa hevosta talutellaan areenalla huutamisen ajan. 
    Myytäviä varsoja syynätään koko päivän ennen illan huutokauppaa. Myyjät esittelevät suojattejaan.
    Myytäviä varsoja syynätään koko päivän ennen illan huutokauppaa. Myyjät esittelevät suojattejaan. 
    Martti Ala-Seppälä kirjaa huutokauppaluetteloonsa kiinnostavien varsojen tietoja.
    Martti Ala-Seppälä kirjaa huutokauppaluetteloonsa kiinnostavien varsojen tietoja. 
    Kari Lohiranta ja Tomi Saarinen purkavat Sipilän tallin hevosia autosta.
    Kari Lohiranta ja Tomi Saarinen purkavat Sipilän tallin hevosia autosta. 
    Katri Avotie on valmistellut varsat huutokauppaa varten huolella. Lady Adele valittiin kauneimmaksi varsaksi.
    Katri Avotie on valmistellut varsat huutokauppaa varten huolella. Lady Adele valittiin kauneimmaksi varsaksi. 
    Huutokauppamaneesin tunnelma on tiivis ja jännittävä. Kuka saa parhaan hevosen ja millä hinnalla?
    Huutokauppamaneesin tunnelma on tiivis ja jännittävä. Kuka saa parhaan hevosen ja millä hinnalla? 
    Matkalla uuteen elämään. Illan tullen hevoset lähtevät uusiin koteihinsa.
    Matkalla uuteen elämään. Illan tullen hevoset lähtevät uusiin koteihinsa. 

    Hevoshuutokauppa on monelle kasvattajalle tilipäivä, mutta myös haikea paikka. Millaista on ajella tyhjällä hevosautolla takaisin kotitallille? Kantri seurasi suuren hevoshuutokaupan päivää Ypäjällä.

    Viistonnia, viistonnia, viistonnia... Viisi ja puoli tuhatta! Viisjapuol, viisjapuol... Kuusi tuhatta euroa! Kuusituhattakuusituhatta... huutokauppameklari papattaa huutotilannetta tauotta ja yleisön päät kääntyilevät uteliaina. Kuka tarjosi kuusi tuhatta?

    ”Nostanko käden ja tarjoan kipurajaani asti, se olisi kymmenen tuhatta”, suhauttaa vieruskaveri ystävälleen. Ystävä kannustaa huutamaan. Se on hyväsukuinen. Kaverin käsi nousee. Ilme on tutkimaton.

    Ostopäätökset tehdään etukäteen

    Kun Ypäjän hevoshuutokaupan ensimmäinen huudettava hevonen saapuu Hevosopiston maneesiin esiteltäväksi, on päivä jo melkein ohi. Varsinaista huutokauppaa edeltää pitkä päivä. Ostopäätökset tehdään jo päivällä, ellei monta päivää etukäteen. Varsinainen huutokauppapäivä on kuitenkin tärkeä.

    Martti Ala-Seppälä katselee tummanruunikkoa hevosta ja tekee nopeita merkintöjä huutokauppaluetteloonsa. Juu, tuo vain seuraava, hän kehottaa varsaa pitelevää miestä. Orivarsa päästää kimeän, pitkän hirnauksen ja astelee hieman jännittyneen näköisenä talliin.

    Ala-Seppälä kirjaa vihkoonsa: ”Iso, pitkät jalat, suorat jalka-asennot, kirkassilmäinen, näpäkkä.”

    ”Kyllä sitä oppii tekemään oikeat huomiot aika nopeasti”, Ala-Seppälä sanoo. Hän on Kemppi-tallin toimitusjohtaja ja huutokaupassa sekä myyjän että ostajan roolissa.

    ”Itse huutokauppatilanne hallissa ei merkitse enää mitään. Varsan valinta tehdään etukäteen”, hän tietää.

    Ala-Seppälän eteen tuodaan uusi hevonen. Mies tutkii sitä eri puolilta ja jatkaa merkintöjen kirjaamista.

    ”Tää on kovaluonteinen, selväpäinen ollu aina”, varsaa pitelevä mies vakuuttaa.

    Iso työ on minuutissa arvotettu

    Katri Avotien valmistelut hevoshuutokauppaa varten alkoivat viikkoja sitten. Avotie myy huutokaupassa kasvattamaansa Utumor-suomenhevosta.

    ”Se vietti kesän laitumella. Sieltä se haettiin muutama viikko sitten. Sitten alkoi uudelleen tallielämään ja käsittelyyn totuttelu.”

    Laitumelta haun jälkeen Katri Avotie on kävelyttänyt varsaa paljon ja opetellut sen kanssa myös juoksutusta. Nuorten hevosten on osattava käyttäytyä huutokaupassa, poseerattava ja seistävä, juostava ja uskallettava kulkea maneesin ovista sisään.

    Avotie on harjoitellut Utumorin kanssa päitsistä kävelyttämistä, treenannut paikallaan pysymistä ja kulkemista ahtaista paikoista.

    ”Sama homma on tehty kaikkien varsojemme kanssa”, Katri Avotien äiti Annamari Sipilä kertoo. ”Kävelty on”, hän lisää painokkaasti.

    Utumor ja neljä muuta Ypäjän vieraskarsinoissa myyntiä odottavaa varsaa ovat Sipilän Sahalahdella sijaitsevan hevostallin kasvatteja ja asiakkaiden varsoja.

    Annamari Sipilän luotsaamassa tallissa on jopa 80 hevosta. Varsoja syntyy vuosittain parisenkymmentä. Niitä on myyty Ypäjän huutokaupassa jo useana vuonna.

    ”Huutokauppa on hevoskasvattajan vuoden kohokohtia. Tosi mielenkiintoinen tilaisuus, jossa näkee saman ikäluokan hevosia suuren määrän kerrallaan. Kasvattajalle tämä on tosi tärkeä päivä”, Sipilä sanoo.

    Huutokaupan kaunotar saa huomiota

    Huutokauppa on kasvattajille näytön paikka ja kuin käyntikortti. Tarkkailevia, asiantuntevia silmäpareja on joka puolella.

    Sipilän talli on saanut ansiota jo ennen päivän ensimmäistä huutoa, sillä tallin Lady Adele -lämminverivarsa on äänestetty huutokaupan kauneimmaksi varsaksi. Titteli saa ennätysmäärän huutokauppaväkeä parveilemaan tammavarsan karsinan luona.

    On se kaunis. Varsa puhaltaa ilmaa pienistä sieraimistaan varovasti, kääntää peppunsa katsojille ja nojaa nautinnollisesti hoitajaansa. Katri Avotie sukii Lady Adelea pehmeällä harjalla kiiltäväksi. Edellisilta kului samoissa puuhissa pikkutunneille.

    Huutokauppapäivä ei ole mitään karsinoissa seisoskelua. Hetken päästä Katri Avotie ja Annamari Sipilä pääsevät töihin. Ostajaehdokkaiden pyynnöstä he juoksuttavat varsojaan edestakaisin Ypäjän Hevosopiston alueella usean tunnin ajan.

    Ostajat tarkkaavat hevosten askeleita, ryhtiä, luonnetta ja erityisesti jalkojen asentoja. Ravihevosen jalat ovat sen tärkein aarre, eikä niihin haluta ongelmia jo ennen juoksu-uraa.

    Hiki valuu ja varsat kuumenevat juoksentelusta. Taluttajat väsyvät, mutta pitää vain jaksaa. Iltapäivän kuumuudessa varsat rauhoittuvat ja pian niitä saa jo kannustaa pyrähtämään raviin.

    Lady Adele näyttää nyt nauttivan huomiosta. Se kaartaa kaulansa kauniisti, kun ostajakandidaatti ottaa siitä valokuvan kännykällään.

    Tuntuu kohtalokkaalta, että vain tuntien päästä hevonen vaihtaa omistajaa. Myyntitilanne kestää minuutin, kaksi.

    ”Huutokauppa on hyvä foorumi hevoskaupalle, sillä täällä ostaja näkee kerralla monta varsaa. Myyjällekin tämä on hyvä, kun ei tarvitse käydä läpi myyntirumbaa kotitallilla. Jos jotain huonoa on, niin tässä ei pääse tutustumaan ostajaan etukäteen”, Annamari Sipilä pohtii.

    Sattuman kaupalla hevosenomistajaksi ryhtyviä ei tosin Ypäjän huutokaupassa näe. Väki on ammattilaisia hevoskasvattajia ja -valmentajia ja ammattivoimin vedettyjä hevoskimppoja.

    ”Toivon, että hevosemme pääsevät tavoitteelliseen kotiin. En usko, että täällä muunlaisia ostajia onkaan”, Katri Avotie sanoo.

    Jos vain rakastuu...

    ”Hei kerrotko vähän tästä hevosesta?” Ulf Eriksson pyytää Juha Rossia. Rossi kävelee Erikssonia ja tämän ystävää Johnny Högmania vastaan talutellessaan Mea Laros -tammaansa.

    Mea Laros ei ole aiemmin nähnyt suuria väkijoukkoja, ja Rossi totuttelee tammaansa uuteen tilanteeseen. Hevonen jähmettyy paikalleen ja kääntelee korviaan. Kaukaa kuuluu hirnuntaa, niin myös vähän lähempää. Tallirakennusten ja huutokauppahallin vieressä oleva kävelytyskone nytkähtää käyntiin, ja Mea Laros suuntaa katseensa siihen.

    Rossi seisoo rauhallisena ja selostaa kaveruksille kasvatistaan. Varsa rentoutuu ja jännitys katoaa sen kiiltävästä olemuksesta.

    ”Varsaa on käsitelty kotona Lappeenrannassa paljon, mutta onhan täällä kaikkea uutta ihmeteltävää. Matka oli pitkä ja väsyttävä, mutta vielä vaan on virtaa”, Juha Rossi sanoo.

    Eriksson ja Högman eivät ole huutokauppayleisönä ensikertalaisia. He tutkivat huutokauppaluetteloa ja hevosia tarkasti, mutta lopullinen päätös tehdään tunteella:

    ”Ei voi ennalta tietää, jos rakastuu johonkin hevoseen”, Eriksson virnistää.

    Jouko Mäki-Jaakkola on tuonut huutokauppaan kaksi kasvattiaan Hinnerjoelta.

    ”Ilman huutokauppaa hevosta on vaikea myydä. Ostaja ja myyjä eivät vain kohtaa”, Mäki-Jaakkola selittää hevoskaupan lainalaisuutta.

    Mäki-Jaakkolan hevosia, Moonligt Riveriä ja Moonlight Relaxia hoitamaan on tullut Heikki Laine. Kaksikko on varautunut rankkaan päivään.

    ”Hevosia esitellään ja juoksutetaan kaikille halukkaille. Jossain vaiheessa käväistään syömässä. Sitten vain odotellaan.”

    Mäki-Jaakkola on asettanut mielessään hinnan, jonka alle hän ei kasvattejaan myy. Kaksi vuotta sitten hän teki hevosestaan sisäänhuudon, kun hinta ei noussut riittäväksi.

    Harras festariväki

    Mitja Nummenmaata tekisi mieli kutsua huutokauppakeisariksi, television realityohjelman mukaan. Nimitys ei olisi kaukaa haettu, sillä Nummenmaan Starinita-yrityksen luotsaama hevoshuutokauppa on Suomessa ainoa laatuaan. Starinita järjestää tapahtuman ja vuokraa tilat ja palvelut, esimerkiksi hevosten esittäjät, Ypäjän hevosopistolta.

    Kaksi tuntia ennen huutamisen alkamista Nummenmaa hölkkää vastaan. ”Kun saataisiin vielä äänentoisto pelaamaan, niin hyvä olisi”, hän sanoo. ”Mutta kyllä jännittää, kuten aina ennen huutokauppaa.”

    Nummenmaa toivoisi hevoshuutokauppaan kansainvälistä meininkiä. Jatkuvasti yleisömääräänsä kasvattanut tapahtuma onkin saavuttamassa festaritunnelman ruoka- ja oluttarjoiluineen. Vain bändit puuttuvat.

    Ja toki ”festarikansa” on sävyisää ja tullut vakain tuumin katsomaan suosikkikasvattajansa tai sukulinjansa varsoja. Huutokauppa-alueen, Hevosopiston opistohalli ja sen ympäristö vierastalleineen, tunnelma on vangitseva.

    Vaikkei ostoaikeissa liikkuisikaan, myyjien, ostajien ja hevosten taustajoukkojen kutkuttava odotus tarttuu. Hevosia katsastetaan miehissä, tilannetta voisi kuvailla autokauppatermein renkaanpotkimiseksi. Kuitenkin, kun kauppakohteena on elävä olento, ihmisten otteissa ja käytöksessä näkyy kunnioitus. Hevosista puhutaan hiljaisella puheensorinalla, melkein hartaan hiljaisesti.

    ”Tapahtumassa on vielä kehittämistä. Expo-alue sopisi tänne hyvin. Ja kenties iltaohjelma. Nyt huutokauppa jatkuu iltakymmeneen asti ja sitten väki lähtee koteihinsa. Olisi hienoa voida järjestää yhteistä iltatapahtumaa. Ypäjällä voisi vaikka majoittua. Nythän moni hevonen jää tänne vielä huutokaupan jälkeen yöksi”, Mitja Nummenmaa kertoo.

    Meklarilla on amerikanmeininki

    Meklari Lauri Hyvönen on tutustunut amerikanmeinkinkiin ennen meklarinaitioon astumistaan. Aivan kuin Nummenmaa on toivonutkin.

    ”Youtubesta olen katsonut ulkomaisia hevoshuutokauppoja. Nopeasti puhuminen ei tuota minulle mitään vaikeuksia”, ravikilpailujen selostajana toimiva Hyvönen sanoo.

    Hyvönen on meklaroinut hevoshuutokauppaa jo kuusi kertaa aiemmin. Konkari ei pidä meklarin roolia kovin suurena hintojen ylöspäin hilaamisessa.

    ”Voihan se olla, että nopea puhe herättää ihmiset huutamaan kiihkeämmin. Suurin syy nopeuteen on se, että saadaan vietyä tapahtuma läpi nopeasti. Muuten kahdeksankymmenen hevosen myymisessä menisi koko yö.”

    Nummenmaa ja Hyvönen sanovat tämänvuotisen huutokaupan olevan edeltäjiäänkin suositumpi Raviliigan vuoksi. Ympäri maata on perustettu Raviliigoja, kimppatalleja, joiden on määrä ostaa hevosensa huutokaupasta.

    Kun Vermon liigan vastuuvalmentaja Jani Hautaviita kiertelee varsojen luona, perässä kulkee iso ”entourage”, seurue. Raviliiga on innostanut uusia hevosenomistajia seuraamaan huutokauppaa.

    Ja kolmas kerta – myyty!

    Ennen huutokauppaa liikkuu huhuja, mikä mahtaisi olla huutokaupan kallein varsa. Lady Adelella on ennakkosuosikin paineet niskassaan, onhan se päivän kauneimmaksi valittu. Myös ennakkokiinnostus varsaan on ollut kovaa.

    Tallin väen jalat ovat maitohapoilla edestakaisin juoksemisesta. Katri Avotie pyörittää tammaa pienellä voltilla huutokauppahallin edustalla ja ojentaa suitset sitten esittelijälle. Omistajat eivät pääse esittämään hevostaan täyteen pakkautuneessa hallissa, vaan sen tekee Hevosopiston väki.

    Jos huutokauppapäivän alku on ollut täynnä jännitystä, ilta räjäyttää pankin. Hallin penkit ovat tupaten täynnä. Kopparit eli henkilöt, joiden tehtävä on huomata huudot ja kertoa niistä meklareille Lauri Hyvöselle ja Markku Heikkilälle, seisovat tiukkailmeisinä yleisön edessä.

    Meklarit kertovat huutokaupan säännöistä: huuto tehdään nostamalla selvästi kättä niin, että koppari sen huomaa. Lähtöhinta on tuhat euroa. Kun kolmas kerta on kopautettu, kirjaaja lähestyy huutajaa ja ottaa tältä sitovan allekirjoituksen.

    Lady Adele talutetaan halliin. Esittelijä kävelyttää tammaa edestakaisin yleisön edessä, mutta katseet ovat sokeat hevosen kauneudelle. Katsomiset on katsottu, nyt on huutamisen aika. Katsomosta käsin on vaikea nähdä, mistä huutoja tulee. Kopparit nostavat lippujaan kukin vuorollaan. Tuo lippispäinen mies nosti käden!

    ”Kymmenen tuhatta!” meklari hidastaa puhettaan hetkeksi kiihdyttääkseen jälleen.

    Muutaman minuutin päästä Lady Adele huudetaan 20 000 eurolla. Sen uusi omistaja on Mikkelin Raviliiga. Esittelijä luovuttaa suitset Katri Avotielle, jonka ilme on helpottunut ja iloinen. Hän taluttaa tamman kohti vierastallia. Aurinko paistaa matalalta, Avotie sivelee tamman kaulaa ja rutistaa.

    Iltamyöhään Annamari Sipilä ja Katri Avotie pamauttavat hevosautonsa lastaussillan kiinni. Auto on tyhjä. Hevosten uudet omistajat ovat vieneet omansa pois. Olo on hieman haikea, mutta uusien omistajien kanssa vaihdetut sanat lohduttavat. Kasvattien uraa on hauska seurata jatkossa.

    Kotitallilla Pirkanmaalla odottavat tämänkesäiset varsat. Ensi syksynä osa niistä lastataan matkaan kohti Ypäjää.

    Huutokaupan tulokset hintoineen ja ostajineen ovat julkisia. Niitä voi katsella osoitteesta www.hevoshuutokaupat.fi. Huutokaupan kallein varsa oli All Ready Much, jonka hinta nousi lähes 30 000 euroon.