Heinäluoma: Voi vain kuvitella, mikä tilanne Venäjän kanssa olisi ilman EU:ta
Varmasti tulemme näkemään vielä monia kiemuroita ja vaikeuksia, kun EU:n yhteistä pakotepolitiikkaa tehdään.Presidentti Putinin keskiviikkoinen ilmoitus osittaisesta liikekannallepanosta kertoo epätoivosta. Kuvitelma muutaman päivän sotilaallisesta erikoisoperaatiosta on muuttunut pitkäaikaiseksi sodankäynniksi, jossa hyökkääjä joutuu perääntymään kertaalleen valloittamiltaan alueilta. Venäjän sotilaallinen voima ja sotilaiden taistelutahto eivät vastaa valtiojohdon julkilausuttuja mahtipontisia, imperialistisia tavoitteita.
Näennäiset kansanäänestykset sotatoimialueilla ja niiden tuloksena itäisen Ukrainan maakuntien liittäminen Venäjään eivät muuta asioita Venäjän eduksi, vaan pahentavat Venäjän kansainvälistä eristystä.
Venäjän johto menee yhä syvemmälle nurkkaan ja omaan poteroonsa. Ja on eurooppalaisille naapureilleen yhä vaarallisempi.
Näissä oloissa EU-maiden reaktioissa korostuu rauhallisuus, johdonmukaisuus ja luotettavuus. EU-linja ei voi muuttua.
Venäjä kiristää EU-maita nyt kaasun viennin lopettamisella. Venäjän johdossa ajatellaan, että kaasuaseen käyttö nostaa energian hinnat pilviin ja kylmän talven oloissa EU-maissa syntyvät poliittiset vaikeudet johtavat Ukrainaan kohdistuvan solidaarisuuden hiipumiseen.
Varmasti tulemme näkemään vielä monia kiemuroita ja vaikeuksia, kun EU:n yhteistä pakotepolitiikkaa tehdään. Mutta sitä ei tulla näkemään, että unioni nostaisi kädet pystyyn.
Jos EU hyväksyisi 2000-luvun Euroopassa rajojen siirtelyn silmittömällä väkivallalla ja asevoimilla, menettäisi unioni sielunsa ja olemassaolonsa oikeutuksen. Vaikka Venäjä palaisi historiassaan sadan vuoden takaiseen aikaan, ei Eurooppa tee samaa.
Euroopan ja Yhdysvaltain keskinäinen yhteistyö on osoittanut merkityksensä niin pakotteissa kuin Ukrainan auttamisessakin. Yhdysvaltain yli 15 miljardin dollarin aseapu Ukrainalle on ratkaisevassa asemassa Ukrainan armeijan menestymisessä.
Eurooppalaisten maiden sotilaalliset voimavarat eivät olisi näin laajaan apuun pystyneet. Eurooppa jää tässä kiistämättömään kiitollisuudenvelkaan Yhdysvalloille.
Viimeistään nyt on käynyt selväksi, että unioni on myös turvallisuusyhteisö. Sen täysimääräiseksi toteuttamiseksi tarvitsemme Euroopan unionin yhteistä toimintakykyä paitsi ulkopolitiikassa myös puolustuksen alalla.
Ilman omaa puolustuskapasiteettia Eurooppa on pysyvästi riippuvainen ulkopuolisesta avusta. Voi kysyä, mitä EU olisi nykyisellään yksin pystynyt tekemään, jos Donald Trump olisi valittu toiselle kaudelle ja hän olisi valinnut Ukrainan tukemisessa Bidenin politiikkaan verrattuna pidättyvämmän linjan.
Sotilaallisista vajavaisuuksistaan huolimatta EU on osoittautunut jo nyt isoksi turvallisuustekijäksi. Unionin jäsenmaiden kyky yhteisiin päätöksiin nopealla aikataululla viime keväänä oli tärkeä tekijä maanosamme turvallisuuden takaamisessa.
Voimme vain ajatella, mikä olisi EU-maiden asema suhteessa Venäjän voimankäyttöön, jos unionia ei olisi ja sen tilalla näkisimme vain omaa lyhyen tähtäimen etuaan päivystäviä kansallisvaltioita neuvottelemassa kahdenkeskisesti Venäjän hallitsijoiden kanssa.
Ukrainalle lähikuukaudet pysyvät haastavina. Euroopalle ensi talvesta tulee vaikea. Eurooppalaisen solidaarisuuden pitää nyt kestää niin energiamarkkinoiden uudistamisessa, yhteisen puolustuksen vahvistamisessa kuin Ukrainan tukemisessa. Sillä ilman EU:ta ja sen mahdollistamaa yhteistyötä olisimme vain lastu ison meren laineilla.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







