Lukijalta: Sanontaa ”helppoa kun heinänteko” käyttävät vain tietämättömät

Risto Nihtilä muistuttaa, että heinien seivästäminen on ollut kovaa työtä, jota tehtiin usein talkoilla. Kuva: Jaana Kankaanpää

Helppoa kuin heinänteko, on sanonta, jota käyttävät heinätöistä tietämättömät. Se kuuluu samaan luokkaan kuin hokema, jonka mukaan on sukuvika, kun suksi ei luista. Heinänteko perinteiseen tapaan viikatteella ei ole mitenkään helppoa verrattuna nykyisiin korjuutapoihin.

Ennen sanottiin, että Hermanista heinään. Hermannin nimipäivä heinäkuun puolivälissä oli sopiva aika varsinkin eteläisessä Suomessa heinänteon aloittamiseen. Toivottiin heinäpoutaa. Hyvinkäällä sanottiin, että sateet alkavat samaan aikaan kun villatehtaalla alkavat kesälomat. Toinen sanonta oli, että sade tekee hyvää meidän perunoille ja naapurin kuiville heinille.

Kun Suomi oli elinkeinorakenteeltaan vielä vahvasti maatalousmaa, heinänteko hoidettiin usein talkoilla. Isäntä tarjosi viikatemiehille tuhdin viinaryypyn. Siitä alkoi apila tai timotei kaatua ripeästi. Apujoukot haravoivat ja kuivattelun jälkeen heinät laitettiin haasioille tai seipäille kuivumaan lisää. Helppoa seivästys ei ollut. Seipäille piti rautakangella iskeä kolo ja seipäissä oleviin reikiin laitettiin tapit heinien ilmastointia helpottamaan.

Iltapäivällä seivästäjällä jo alkoi selkä väsyä ja hangonvarsi oli hangannut ikävän rakon kämmenpohjaan. Paarmatkin kiusasivat ja välillä sai väistellä ukkosilmoja. Melkoinen ilmestys oli 1930-luvulla kun pellolle änkesi sivistynyttä nuorisoa ylioppilaslakit päässä.

Heinätalkoissa yleensä huoltokin toimi. Tauolla väki kokoontui pellon pientareelle tutkimaan pärekorin antimia. Oli kahvia tai korviketta villasukkaan pujotetussa lasipullossa, piimää ja kaljaa sekä särpimenä leipää ja nisua. Tämä oli sitä elämänsuolaa ja sosiaalista kanssakäymistä. Päivän päätteeksi oli tarjolla sauna ja mahdollisesti talkootanssit.

Kuivatut heinät on siirrettävä suojaan latoihin. Varsinkin Pohjanmaalla latoja riitti aivan mereksi asti. Lapsityövoimakin otettiin avuksi polkemaan heiniä rattailla ja ladoissa. Näin saatiin heinät paremmin mahtumaan.

Pellolle jäävät tyhjät seipäät kerättiin tietenkin sateilta suojaan. Nythän noista tarpeettomista heinäseipäistä on rakenneltu piha-aitoja tai sisäseiniä kyläkahviloihin. Tämä ei sitten jäänyt tähän. Heinätalkoita jatkettiin ruistalkoilla syksymmällä. Sananlasku sanoi, että kuhilas pellolle ja tuli tupaan. Valaistusta jo tarvittiin.

Nykyinen elämänmeno ei taida paljon talkoista innostua edes taloyhtiön pihoissa. Tietäneekö kukaan, mitä talkoot ovat ruotsiksi?

Risto Nihtilä

Hyvinkää