Valtakunnanajattelija kannustaa ajattelemaan edelleen kriittisesti

Turveyrittäjät osoittivat mieltä eduskuntatalon edessä keväällä 2021. Kuva: Jaana Kankaanpää

Sortumatta mihinkään salaliittoteorioiden kehittelyyn on pakko todeta, että meidän kansalaisten medialukutaitoa ja kykyä kriittiseen ajatteluun on koeteltu kuluneena vuonna melkoisesti. Tuntuu, että tavallisen elämän tielle kasautuu koko ajan esteitä.

Korona, Venäjän sotaisuus ja sähkökatkot ovat sinänsä todellisia uhkia, mutta niihin liittyy myös mahdollisuus pelolla johtamiseen.

Kun tapasin kansainvälisessä konferenssissa marraskuussa kollegani, israelilaisen mielipidetutkijan, hän kuvasi varsin kriittisesti oman kotimaansa valtarakenteita: aina vähän ennen vaaleja hallitsevat poliitikot pyrkivät lietsomaan jonkinlaisia välikohtauksia. Sitten nämä samat poliitikot pääsevät näyttämään kansalle, kuinka he suojelevat maansa turvallisuutta.

Sama mekanismi toimii muuallakin, myös Suomessa. Kriisien varjolla voidaan saada huomiota pois ikävistä ja vaikeasti ratkaistavista arkielämän ongelmista, kuten energian ja ruuan hinnan noususta sekä kansalaisten köyhtymisestä.

Suomessa on onneksi hyvin koulutettu ja kriittisyyteen kykenevä kansa, joka pitää suoraan yhteyttä päättäjiin. Enkä suinkaan väitä, että Suomessa poliitikot eivät kuuntelisi kansaa ja ymmärtäisi tavallisen elämän ongelmia.

Vaikka eduskunta säätääkin lait, meillä on lisätty parlamentaarisen systeemin rinnalle myös suoran demokratian kaltaisia elementtejä, kuten kuntalaisaloite ja kansalaisaloite. Niillä voidaan lisätä painetta pannuun, vaikka harva aloite yltää laiksi. Suomi alkaa olla kypsä demokratia.

Nato-jäsenyyden vauhdittaminen on esimerkki siitä, että jopa mielipidetutkimuksilla voi olla vaikutusta politiikkaan. Toki myös gallupeja kohtaan pitää olla kriittinen, eikä yhdestä tutkimuksesta pidä vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Vasta kun useat, eri tahojen toisistaan riippumattomasti tekemät kyselytutkimukset osoittavat samansuuntaisia tuloksia, kansan mielipidettä voidaan pitää tieteellisesti todistettuna.

Paras tapa ylläpitää terveen kriittistä maailmankuvaa on seurata mahdollisimman monipuolisesti erilaisia medioita ja muita luotettaviksi osoitettuja tietolähteitä.

Kuulin hiljattain eräältä kenraalilta ajatuksia herättävän havainnon. Esitellessään karttojen avulla Suomen raja-alueiden turvallisuuspoliittista tilannetta hän totesi, että oikeastaan mikään ei ole konkreettisesti juuri muuttunut – mutta se on muuttunut, miten puhumme asioista.

Hyvät lukijat, tämä on tällä erää viimeinen kolumnini Valtakunnanajattelija-palstalla. En kuitenkaan ole katoamassa Maaseudun Tulevaisuuden sivuilta, vaan ensi vuonna minulla on ilo jakaa kanssanne niin taloutta kuin luontoa koskevia juttuja hieman uudistuneessa muodossa.

Kirjoittaja on Taloustutkimuksen tutkimus- ja asiakkuusjohtaja.