Pimeän halki valoon

Mielipide

12.10.201116:00

Kolumni

Mia Palokallio

Se on kuin vuolas virta, joka vie mukanaan, vaikka kuinka pyristelisi. Tai raskas peitto, jonka alla ei saa tarpeeksi happea ja lopulta tukehtuu. Se on matka pimeään, mutta silti se voi olla samalla matka valoon.

”Minulle masennus antoi mahdollisuuden muutokseen”, kertoo pirteä naisen ääni puhelimessa. Elämän uusiksi laittanut masennus on enää vain pimeä muisto hänen elämässään.

”Se pakotti miettimään, kuka olen ja mitä minä elämältäni haluan. Olen paljon ihanampi ihminen kuin olin ennen sairastumistani masennukseen. Masennus antoi itsetuntemusta”, nainen vakuuttaa.

”Ajattelen, että jos olen siitä selvinnyt, selviän muustakin.”

Tämän Kantrin juttukokonaisuuteen masennuksesta (s.4) saatiin omakohtaisia tarinoita Maaseudun tukihenkilöverkoston kautta. Haastateltavia oli tarjolla paljon enemmän kuin pystyttiin jututtamaan. Se kertoo, miten isosta ja monia koskettavasta asiasta on kysymys.

Vaikka tuolle minulle soittaneelle naiselle masennus toi lopulta hyvää, hän ei missään tapauksessa halua vähätellä masennusta. Päinvastoin.

Hän kiittelee saaneensa kaiken mahdollisen avun ja tuen masennuksesta selviämiseen ja elämänsä uudelleen rakentamiseen. Silti hänen mukaansa on helpompi hakea apua kipeään olkapäähän kuin masennukseen.

Masennuksen kanssa ei kuitenkaan tarvitse jäädä yksin. Apua on saatavilla. Pimeä voi kääntyä valoksi.