Säästötilien jättipotti ohituskaistojen tekoon
Sujuva liikenne ja turvallisuus ovat piirun pari meitä paremmassa tikissä läntisen naapurin teillä, kirjoittaa Harri Kallio-Kurssi.Pitäisikö Suomessa järjestää korvamerkitty keräyskampanja ohituskaistateiden lisärakentamiseksi maakuntiin?
Siis esimerkiksi laskea liikkeelle valtion takaama obligaatiolaina, jolla houkuteltaisiin säästötilien miljardivaroja vilkkaimpien valtateiden muuttamiseksi jatkuviksi ohituskaistateiksi?
Tällainen villi ajatus tuli päähän kesälomamatkalla ajaessani E4-tietä Uumajasta pohjoiseen kohti Haaparantaa ja Torniota.
Sama idea muistuu mieleen jo takavuosilta, kun käytin samaa E4-tietä Tukholmasta pohjoiseen ehtiäkseni Kapellskärin lautalle.
Matkanteko sujui kummallakin kertaa rennosti, vaikka vilkkaassa liikennevirrassa vilisi myös pohjoista määränpäätään kohti hamuavia hitaita rekkoja ja asuntovaunuja. Stressi vaarallisista ohituksista loistaa Ruotsissa poissaolollaan.
Risteyksiä ja isompia liittymiä lukuun ottamatta keskeytymättömästi kolmikaistaisena jatkuvalla tiellä on koko ajan ohituskaista jompaankumpaan suuntaan. Vastaantulijat erotetaan toisistaan keskiviivan vaijeriaidalla.
Ero Suomen vastaaviin ohituskaistoihin on sen jatkuvuudessa. Ruotsissa kuljettaja tietää tarvittaessa pääsevänsä ohi hitaammistaan aina parin kilometrin välein.
Suomen maakunnissa ohituskaistoja tulee eteen harvakseltaan, mikä aiheuttaa monin paikoin pitkiä jonoja.
Jonot puolestaan lisäävät peräänajojen ja vaarallisten ohitusten riskiä, koska useimmiten auton ratissa on perille pääsylle jokin tavoiteaika.
Länsinaapurin liikennekulttuuria pidetään yleensä ottaen meikäläistä edistyksellisempänä. Tilastojen mukaan liikenneonnettomuudet on pystytty karsimaan vastaavia omia lukujamme alemmaksi.
Suomen tieliikenneonnettomuuksissa kuoli vuonna 2020 liki 40 ihmistä miljoonaa asukasta kohden. Ruotsissa ja Norjassa vastaava suhdeluku oli 18 ja Tanskassa 26.
Muistan lukeneeni selvityksen, jonka mukaan jatkuva ohituskaistatie on osoittautunut toimivaksi ja turvalliseksi väyläksi Ruotsissa myös silloin, kun liikennevirta on suuri.
Länsinaapurin tapaan meillekin on vihdoin saatu yli yhden hallituskauden ulottuva Liikenne 12 -suunnitelma, jossa uusia tiesuunnitelmia on listattu Väyläviraston työlistalle.
Vuodesta 2023 vuoteen 2030 yltävä lista mainitsee yhden ohituskaistahankkeen.
Valtiontalous on koronan ja Ukrainan sodan takia ottanut viime aikoina melkoisia kolhuja. Niinpä mieleen hiipii epäilys, josko tämän Kokkolaan sijoitetun ohituskaistatien rakentaminen pääsee lähivuosina oikeasti vauhtiin.
Tarpeita tieinfran parantamiselle vilkkailla tieosuuksilla piisaa.
Esimerkiksi vaarallisella Kolmostiellä Seinäjoen ja Tampereen välillä kulkee taajaan elintarvikkeita ja muita tavaroita kuljettavia rekkakolonnia.
Maaseudun elinkeinoille tärkeät tavarakuljetukset ovat nekin helisemässä, kun liikenne poukkoilee paikoin huonokuntoisella tiellä.
Niinpä nykyisten ohituskaistaosuuksien väleihin tarvittaisiin Kolmostielle monta kilometriä uutta lisäkaistaa, jotta liikenteen sujuvuus ja turvallisuus saataisiin kohdilleen.
Jokainen Kolmostietä ajava voi iloita etukäteen sitä, että kymmenen kilometrin mittainen Hämeenkyrön itäinen ohitustie avautuu liikenteelle nelikaistaisena etuajassa loppuvuoden aikana.
Ai, miksi keräyskampanja tarvitsisi korvamerkinnän?
Laihialaiseen nuukuuteen taipuvaisena tulee ajatelleeksi, että vähiä tiehankkeita kannattaisi jatkossa kohdistaa maakunnissa juuri kolmikaistaisiin ohitusteihin.
Kalliin asvaltin aikoina turvallisia tieosuuksia voisi siten saada monta kilometriä lisää nelikaistateihin verrattuna.
Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
