Pellossa kasvanut diskokuningatar

Einin siteet kotiseudulle ovat edelleen vahvat. Pellossa on kesämökki ja sukulaisia. Kuva: Jaana Kankaanpää 

Kun Eini nousee lavalle, huolet heivataan nurkkaan ja päälle lyödään diskovaihde. Juuri ilmestyvällä Vähän kipeää -albumilla laulajatar haluaa myös koskettaa.

Eini toivoi, että hänen elämänkokemuksensa olisi vahvasti mukana uusien kappaleiden sanoituksissa. Niinpä niissä kuultaa eletty elämä iloineen ja suruineen.

Palanen onnea -kappale kertoo ihmisestä, joka etsii elämänkumppania sitä löytämättä. Yön hälvettyä aamuksi iskee häpeä ja toivottomuus: kun löytyisi sellainen, jota voisi sunnuntaiaamunakin rakastaa.

Pohja-kappaleessa vaalitaan rakkautta, jonka avulla kestetään taas huomiseen. ”Jos elämän pohjana on rakkaussuhde, se auttaa kestämään kaikki vaikeudet. Mutta jos se katoaa pois, kaikki on mennyttä”, Eini kuvailee laulun sanomaa.

Pellon Orajärvellä maatilalla varttunut Eini nousi parrasvaloihin jo 17-vuotiaana, kun Yes Sir, alkaa polttaa -kappaleesta tuli suuri hitti. 38 vuotta kestäneelle uralle on mahtunut nousuja ja laskuja.

Vuonna 1985 julkaistun levyn jälkeen Eini jätti diskomusiikin ja siirtyi tanssi-iskelmän pariin. Vanhat hitit putosivat ohjelmistosta ja suosio laski. Eini huomasi esiintyvänsä tanssilavojen kakkosartistina.

Sitten nostalgiabuumi iski. 90-luvun lopulla yleisö alkoi vaatia vanhoja hittejä. Naftaliinista kaivetut kappaleet Yes Sir, alkaa polttaa, Kesä ja yö ja Xanadu saivat loistovastaanoton yli vuosikymmenen jälkeen.

”Samalla tunsin, että nyt lavalla seisoo oikea Eini. Se oli minulle valtavan iso juttu. Moni on kysynyt, eikö minua väsytä laulaa illasta toiseen Yes Siriä. Minulle jokainen esityskerta on kuin ensimmäinen. Kappale on yhtä kuin minä.”

Muutama vuosi sitten nuori yleisö löysi Einin. Keikoilla alkoi käydä kolmannen polven faneja, 18–25-vuotiaita nuoria.

”Yleisöni on nuorentunut paljon. Samalla se ikäjoukko, joka kiersi mukana jo 70-luvulla, on palannut takaisin. He ovat viisikymppisiä ja kasvattaneet lapset maailmalle. Nyt haluavat taas diskoilla.”

Eini toteaa, että keikkaelämä on muuttunut hurjasti vuosikymmenten aikana. ”80-luku oli hauskaa aikaa. Silloin ei ollut samanlaista suorittamiskulttuuria kuin nykyisin. Silloin yökerhoissa käytiin keskellä viikkoa. Nuorena sitä jaksoi itsekin lähteä keikkojen jälkeen juhlimaan. Nykyisin on tärkeintä päästä mahdollisimman nopeasti hotelliin nukkumaan”, Eini naurahtaa.

Kilpailu musiikkibisneksessä on kovempaa kuin koskaan. Artistien on oltava aktiivisia. Niinpä Einin piti opetella käyttämään Facebookia. Siellä hän on jakanut fanien kanssa kokemuksia ruokavinkeistä sekä ilmalämpöpumpun ja pesukoneen hankinnoista.

”Olin viimeisiä mohikaaneja ja vannoin, etten mene ikinä Facebookiin. Minusta se on loistava tapa kommunikoida ihmisten kanssa. Olen ihan koukussa siihen maailmaan.”

Espoossa asuvan Einin perheeseen kuuluvat aviomies, 14-vuotias poika ja 23-vuotias tytär. Esikoinen valmistui juuri kätilöksi.

Sporttisella perheenäidillä riittää intoa kuin nuorella likalla. Vuodet ovat tuoneet myös tietämystä.

”Urani alussa esiinnyin Tapani Kansan shown vierailevana artistina. Mietin, että voi vitsi, kun Tapsa opettaisi minua. Hän oli 28-vuotias ja sanoi, että katso minua. Tapsalta opin, miten yleisö otetaan haltuun. Olen oppinut muita artisteja seuraamalla, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.”

53-vuotias Eini pukeutuu näyttävästi lavalle mennessään. Minihameet, mikrot ja korkokengät ovat osa show’ta.

”Täyttäessäni 50 vuotta moni tuli sanomaan, että pitkä tukka ja minihame eivät sovi tuon ikäiselle. Olen joutunut miettimään, että teenkö itsestäni hömpän vaikutelman ja yritänkö olla nuorempi kuin olen. Tiedostan kuitenkin täysin ikäni enkä häpeä kertoa vuosiani.”

Vuodet ovat opettaneet Einille, että tärkeintä on olla oma itsensä ja luoda oma tyylinsä.

”Matkijoita voi olla, mutta Einejä on tasan yksi. Kaikkia ei tarvitse miellyttää. Oikea Eini löytää kyllä kuulijansa ihmisten joukosta”, Eini naurahtaa.

JOUNI HIRN

Vähän kipeää -levy ilmestyy 14.2.