Seppo on vajaan vuoden aikana löytänyt eri ikäisiä kolikoita, metallinappeja ja muita pieniä esineitä. Yksi arvokkaimmista on isoäidin vanha kultasormus, jota hän säilyttää rasiassa.
Aarteita maan alta
Seppo Hämäläinen on kiinnostunut kotikuntansa Sumiaisten paikallishistoriasta. Historiaa ja tarinoita on hauska tutkia vanhoista esineistä.
Syksyinen pelto on hyvä paikka etsiä metalliaesineitä. Silloin aluskasvillisuutta ei ole liikaa, mikä helpottaa kaivamista. Paras paikka olisi kuitenkin juuri kynnetty pelto.
Seppo käy vapaa-aikanaan muutaman tunnin etsintäreissuilla. Käytössä on jo toinen metallinetsin. Se erottaa maan alta raudan muista metalleista.Seppo Hämäläinen hurahti etsimään metalliesineitä, kun sai joululahjaksi laitteen eli piipparin. Hän ei etsi aarteita rikastumisen toivossa, vaan häntä kiinnostaa kotiseutunsa Sumiaisten historia.
TEKSTI: Tuija Tiitinen KUVAT: Hanna-Kaisa Hämäläinen Sumiaisissa
Seppo Hämäläinen, 34, harppoo tieltä metsään Sumiaisten Lohilahdessa metallinilmaisin toisessa kädessä ja lapio toisessa. Hän tietää, että kuusien takana on ollut talo, josta on vielä merkkinä leivinuunin kiviröykkiö. Paikka on ihanteellinen metallinetsijälle.
”Tiettävästi talo on rakennettu viime vuosisadan alkupuolella ja se on ollut tässä vielä 1950-luvulla. Pihapiirit ovat hyviä paikkoja etsiä vanhoja esineitä”, sanoo Seppo.
Hän vääntää ”piipparinsa”, joksi alan harrastajat kutsuvat metallinilmaisinta, nappulat oikeaan asentoon ja alkaa kulkea pitkin pihapiiriä heilutellen laitetta nopeasti edestakaisin. Pian alkaa kuulua lyhyitä piippauksia.
”Nämä tarkoittavat yleensä rautaa. Pidempi piippaus kertoo jostain muusta metallista.”
Pian laite piippaa pitkään. Seppo innostuu ja heiluttaa piipparia eri suunnista, jotta tarkka paikka löytyy. Sitten hän ottaa lapion ja alkaa kaivaa.
”Nyt on niin selvä ääni, että täällä voi olla jotain mielenkiintoista, eikä ehkä ihan pieni esine. Tai sitten se on pullonkorkki. Niitä löytyy eniten ja koska ne ovat alumiinia, laite piippaa pitkään.”
Hetken kaivamisen jälkeen mullan joukosta paljastuu metallirengas. Seppo vaikuttaa hieman pettyneeltä.
”Taitaa olla messinkiä tai pronssia. Tällainen rengas voisi olla vaikka hevosen valjaista. Asumuksen merkkejä joka tapauksessa.”
Aarre ei ole arvokas, mutta sen verran mielenkiintoinen, ettei reissua voi ihan turhana pitää. Usein Sepon vyölaukku täyttyy lähinnä roskista, jotka hän tunnollisena harrastajana kerää talteen luontoa roskaamasta.
Kotiseudun historia kiinnostaa
Seppo Hämäläinen innostui metallinetsinnästä viime jouluna, jolloin hän sai lahjaksi ensimmäisen metallinilmaisimensa. Hänen piti odottaa lumien ja roudan sulamista, ennen kuin pääsi kokeilemaan piippariaan.
”Olen kiinnostunut lähinnä kotiseutuni Sumiaisten historiasta. Aloitin etsinnät lapsuudenkotini pelloilta ja pihapiiristä.”
Sieltä löytyikin heti kaksi varsinaista aarretta. Koirankopin lähellä, noin kymmenen sentin syvyydessä, oli veljen 14 vuotta kadoksissa ollut kihlasormus. Entisestä perunapellosta puolestaan löytyi vanha isoäidin kultasormus.
”Veli oli tosi yllättynyt, kun kuuli mistä kihlasormus löytyi. Hän oli itse etsinyt sitä aikanaan saunan takaa polttopuiden luota. Hän ilahtui kovasti, ja seuraavana päivänä sattui vielä olemaan hänen hääpäivänsä.”
Omasta sekä naapureiden pihoista ja pelloilta on löytynyt jo runsaasti esineitä: eri ikäisiä ja maalaisia kolikoita, lusikoita, taskukellon osia, vanha taskulamppu ja monenmuotoisia palasia, jotka ovat Sepon arvion mukaan osia jostain kokonaisuudesta.
”Monesti löytö saa mielikuvituksen liikkeelle. Löysin esimerkiksi yhden pellon reunasta metsästä saksalaisen maatalousnäyttelymitalin vuodelta 1908. Olisi mielenkiintoista tietää, onko joku sumiaislainen käynyt Saksassa vai miten mitali on metsään joutunut.”
Naapuritkin ovat innostuneet Sepon harrastuksesta ja ovat antaneet luvan etsiä aarteita omilta mailtaan. Jotkut ovat myös pyytäneet häntä etsimään kadonneita esineitä.
”Nytkin olisi yksi kultasormus hakusessa naapurissa. En ole vielä ehtinyt mennä sitä etsimään.”
Rikastuminen sivuseikka
Seppo ei etsi esineitä rikastumisen toivossa, mutta kun löytyy vanha ja kiinnostavan näköinen esine, hän laittaa kuvan ja kyselyn siitä harrastajien nettisivulle tai Museovirastoon. Tällä hetkellä on yksi kysely menossa.
”Löysin pienehkön litteän laatan, jossa on koristekuvioita. Sen alkuperä alkoi sen verran kiinnostaa, että halusin tietää siitä enemmän.”
Tiettävästi Sumiaisissa ei ole ollut muinaista asutusta esimerkiksi rautakaudella, joten erityisen vanhoja metalliesineitä sieltä ei todennäköisesti löydy.
”Vaikka olisikin ihan unelmajuttu löytää jotain todella vanhaa.”
Paras aika harrastukselle on kevät ja syksy, koska silloin pellot ovat paljaana ja on helppo kaivaa.
”Ennen vanhaan pelloilla tehtiin paljon enemmän töitä käsin kuin nykyään. Siksi sieltä löytää kaikenlaista mielenkiintoista. Jos peltoon on vuodessa pudonnut pari esinettä, niin siitä tulee sadassa vuodessa jo paljon tavaraa.”
Seppoa kiinnostavat myös Sumiaisten vanhat talonpaikat ja entiset rantaviivat, joita hänen silmänsä ovat jo harjaantuneet löytämään.
”Sain käsiini kirjan, jossa on karttoja ja tietoa alueen vanhasta asutuksesta. Siitä olen katsellut sopivia kohteita. En ole kauhean kiinnostunut lähtemään kauemmaksi etsimään. Toistaiseksi kotiseutu kiinnostaa eniten.”
Läheisen naapurin pellolta Seppo löysi ruotsalaisen kolikon 1720-luvulta.
”Löytö kertoi minulle, että tilan mailla on todennäköisesti ollut jo silloin pelto.”
Eniten löytyy roskia
Sepon mielestä etsijällä täytyy olla pitkänsitkeä luonne, sillä etsiminen on vähän kuin kalastamista. Joskus nappaa, joskus ei.
”Onhan se välillä turhauttavaa, kun saa kunnon piipin ja ryhtyy kaivamaan ja sitten tulee pullonkorkki tai muu roska. Kaikesta kaivamastani roinasta ehkä vain alle viisi prosenttia on löytöjä. Toisaalta samalla tulee siivottua ympäristöä metalliromusta.”
Metallinetsijälaitteita on monentasoisia. Sepolla on peruspiippari, joka erottaa raudan muista metalleista. Huippulaitteilla on enemmän ominaisuuksia: jotkut laitteet erottavat esimerkiksi pullonkorkit muusta metallista.
”Rautaakin kannattaisi joskus ihan tarkoituksella etsiä, jos vaikka löytyisi joku rautakauden esine. Toisaalta silloin pitäisi kaivaa paljon, koska maassa on eniten rautaesineitä, kuten nauloja. Ennen vanhaan oli myös runsaasti pronssiesineitä. Niitäkin olisi mielenkiintoista löytää.”
Seppoa kiehtoi jo lapsena löytää maan alta jotakin.
”Kaivoimme veljen kanssa metsään kuoppia. Joskus ne olivat niin syviä, ettei päätäkään näkynyt. Yleensä löysimme vain hiilenkappaleita ja erilaisia kiviä.”
Aarteenetsinnästä on viime vuosina tullut suosittu harrastus. Kun julkisuudessa kerrotaan harvinaisista löydöistä, lisää se kiinnostusta harrastukseen.
”Mutta ei tämä vieläkään ole kauhean tunnettu juttu. Minultakin on pari kertaa tultu kysymään, että mitä ihmettä teen. Nykyään kyläläiset ovat tosin jo tottuneet minuun ja piippariini”, sanoo Seppo Hämäläinen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
