Toivetyössä tallilla

Hevosten kanssa kulutettu aika ja onnistumisen kokemukset nostavat itsetuntoa huikeasti, tietää Izer-hevosta hoitava Mitte Vesterbacka. 

Löydän helposti hevosesta sen kohdan, joka kaipaa rapsutusta. Yhtä hevosta piti rapsutella vatsan alta, vaikka yleensä hevoset eivät siitä tykkää. Toinen hevonen tykkäsi, kun sitä kutitettiin korvan sisäpuolelta”, Humppilassa asuva Mitte Vesterbacka naurahtaa.

Ehkä Vesterbackan sairastama ADHD antaa herkkyyttä tulkita eläimiä. Joka tapauksessa työ tallilla on omiaan hänelle.

Vesterbackalle on aina ollut selvillä, että ainoa mitä hän haluaa, on työskennellä hevosten kanssa. Parhaillaan hän kouluttautuu hevoshoitajaksi Ypäjän hevosopistossa. Opetukseen kuuluu lähijakso koululla muutaman viikon välein, muu aika kuluu käytännön työssä tallilla.

Lastenkodissa nuoruutensa viettäneelle Vesterbackalle koulut ja opistot olivat kuin kirosana. Kunnes hän pääsi opiskelemaan hevosalaa.

”ADHD-lääkärinikin on ollut ihmeissään ja innoissaan siitä, että opiskelen. Suunnitelmissani on jatkaa opinnoissani vielä tallimestariksi”, hän sanoo.

Syksyisenä aamuna Loimihaan tallilla kuuluu tasaista suihkinaa, kun Vesterbacka harjaa vauhdilla käytävää puhtaaksi. Muutama sisälle jäänyt hevonen hirnahtelee kotoisasti karsinassaan.

Vesterbacka tekee mielellään asiat alta pois nopeasti ja tarmokkaasti. Tänä aamuna hän on tullut tallille kahdeksaksi ja taluttanut ulos vietävät hevoset aitauksiinsa. Karsinat ja käytävä pitää saada puhtaaksi saman tien aamupäivän aikana, koska siinä järjestyksessä hän on tottunut asiat hoitamaan.

”Joskus teen hommat liiankin vauhdilla. Esimiehen kanssa oli kerran puhetta, että erään nuoren hevosen kanssa voisi kokeilla jo ratsastamista. Minä kysyin, että mihin aikaan, vaikka esimies ei ollut tarkoittanutkaan, että se pitäisi tehdä juuri tänään.”

Tallityö sopii Vesterbackalle, koska sitä voi tehdä itsenäisesti ja omaan – vauhdikkaaseen – tahtiin. Työ tallilla on myös fyysistä; tekeminen ja liikkeessä pysyminen tuntuu hyvältä ja rauhoittaa mielen.

Lääkityksellä on iso merkitys ADHD:n kanssa pärjäämisessä. Jos Vesterbacka unohtaa jonain aamuna ottaa lääkkeen, normaalisti suit sait hoituva tallin käytävän lakaiseminenkin tuntuu vaikealta. Yksi oljenkorsi sieltä, toinen täältä, ja mitäs tässä pitikään tehdä.

”Hevoset ovat yksilöitä ja kaikkiin niihin muodostuu omanlainen tunneside. Kiinnyn erityisesti sellaisiin hevosiin, jotka muistuttavat itseäni. Kaltoin kohdellut, levottomat ja rauhattomat hevoset tulevat lähelle minua”, Vesterbacka kertoo.

Mitte Vesterbackan mukaan hevoset lohduttavat omalla tavallaan, jos hoitajalla on paha mieli. Hevosille hän ei ääneen juttele murheistaan, se ei tuntuisi luontevalta. Sen sijaan hoitaja saattaa joskus laulaa hevosilleen.

”Yksi hevonen oli erityisen hermostunut ja tuumin, että mitä jos laulan ratsastaessani. Vetäisin melkein koko Eppujen tuotannon ja hevonenhan tosiaan rauhoittui. Se oli samalla itsellenikin terapeuttista. Toiselle hevoselle kokeilin myös laulaa, mutta se ei tykännyt siitä lainkaan”, Vesterbacka naurahtaa.