Tarun tie vei Lappiin

Talven pimeys antaa myös vilkasluontoiselle Tarulle luvan hiljentää tahtia. 

Taru Tasala asuu Sodankylässä Syväjärven kylällä, miehensä lapsuusmaisemissa. 

Nelikymppisenä sitä sanottaisiin elämänmuutokseksi, mutta nuorena mennään sinne, minne nokka näyttää. Tarulla nenä näytti pohjoiseen.

Nyt Sodankylässä on vierähtänyt yli kaksikymmentä vuotta. Mutta vieläkin puhutaan ”siitä helsinkiläistytöstä”, kun Taru käy tiloilla lomittamassa.

Ei se Tarua haittaa, vaikka itse hän mieltää jo itsensä pohjoisen eläjäksi. Etelä-Suomeen ei ole ollut ikävä eikä Helsinkiin sen koommin, kun Taru Savinen 13-vuotiaana lähti Kalliosta Aitoon kotitalouskeskikouluun. Sieltä tie vei maatalouskouluun Lahteen.

”Ensimmäisen vuoden jälkeen sai valita paksusta kirjasta, mihin lähtee erikoistumislinjalle. Porotalous oli kaikkein kauimpana ja kuulosti hienolta, ei kun sinne.” Niin Tarusta tuli 17-vuotiaana poronhoitaja. Hän pääsi harjoittelemaan Tuotejalosteelle ja maatilalle.

Päivääkään ei tarvinnut olla työttömänä, sillä 18-vuotiaana Taru aloitti Sodankylässä lomittajan

Maisemanvaihdos

työt. Alkoi tutustuminen lappilaiseen luontoon.

Haastattelun kuluessa Taru pukeutuu navettahaalariinsa. Pian täytyy lähteä lomituskeikalle. Sitä ennen muutama sana Lapista ja lomittajan työstä.

”Lehmät on aina lehmiä, kyllä niiden kanssa pärjää ja niitä osaan hoitaa. Mutta isännät ja emännät ovat haasteellisia ja joskus on luovimista. Suurimmaksi osaksi kemiat pelaavat hyvin.”

Diplomaattinen vastaus, vaikka välillä Taru on joutunut tainnuttamaan vikkelää luontoaan. Niin kuin yhdessä navetassa, missä Taru alkoi pestä karsinaa ja etsi harjaa. Isäntä totesi siihen verkkaan, että ”Ei se kuule kanna tehhää syytä”, ja lähti pois.

”Sain sitten ihan rauhassa etsiä harjan ja pestä navetan.”

” Siihen tottuu, että kauppaan on 40 kilometriä. ”

Sodankylässä Taru tutustui Matti Tasalaan, lypsykarjatilan poikaan Syväjärven kylästä. Naimisiin mentiin vuonna 1993, kun Taru oli 25-vuotias.

Helsinkiläistyttö ei Matin mielestä ollut vaikea valloitettava.

”Tarulla oli koira ja se oli niin nälkäisen näköinen, että otin sen meille asumaan. Taru tuli siinä mukana”, mies vitsailee.

Taru nauraa Matin kainalossa ja sanoo, ettei hänellä ollut nuorena mitään aikeita tulla emännäksi, vaikka emäntäkouluun lähtikin. Isällä oli Helsingissä levykauppa ja äiti oli valtiokonttorissa töissä. Mutta sitten tuli Matti.

Millainen on lappilainen mies?

Taru miettii hetken. ”Huonolla ulostuonnilla varustettu eli kauheesti ei ole lirkuttelua luvassa. On kerran sanonut tahdon ja ilmoittaa, jos siihen tulee muutos.”

Hyvänä puolena Taru mainitsee miehen tasaisuuden. Minkään näköistä kahinaa ei saa aikaan.

Miten Matti sitten Tarun kesytti?

”Kun vaimo on kesät raskaana ja talvella ei anneta kenkiä, niin pysyy kotona.”

Matin sutkauksessa on puolet totta, sillä avioliiton alkuaikoina Taru olikin pitkään raskaana. Anni on nyt 16, Maiju 15, Tuomas 13 ja Liisa 12 vuotta. Anni on jo muuttanut kotoa ja asuu viikot Tervolassa, missä opiskelee pieneläinhoitajalinjalla.

Tasalat lopettivat karjanpidon vuonna 2001. Matti siirtyi koneyrittäjäksi ja Taru lähti puutarhakouluun. Pihapiiriin on noussut kolme kasvihuonetta, joissa Taru kasvattaa yksivuotisia kesäkukkia. Puutarhayritys pitää kiireisenä keväällä, ja muina vuodenaikoina Taru tekee lomituksia tuntilaisena 10–15 päivänä kuukaudessa.

Taru on oppinut rakastamaan Lapin vuodenaikoja ja rauhaa. ”Siihen tottuu, että kauppaan on 40 kilometriä ja talvella vain muutama tunti valoisaa. Kesällä rytmi on hektinen, kun lyhyessä ajassa pitää saada kaikki touhuttua, mutta sitten on ihanaa, kun tulee syksy, saa tulla sisälle ja alkaa kaikki käsityöt.”

Varsinainen syksyn kohokohta on Tarun mielestä se, kun koululla alkaa naisten puutyöt. Ylpeänä hän esittelee tuvan huonekaluja, joista suuri osa on pariskunnan itse tekemiä.

”Kaupat on sen verran kaukana, että pitää tehdä itse”, Matti selvittää.

Taru sanoo, ettei hän ole Syväjärvellä mitään vailla eikä kaipaa etelän elämää. Kun Helsingissä käy noin kerran vuodessa, kerrostalot alkavat ahdistaa.

”Mutta siinä olen tullut kärsimättömäksi, että Rovaniemellä jouluostoksilla hermostun kaupan kassajonossa. Jos on viisikin ihmistä edessä, niin alan miettiä, tarvitsenko näitä tavaroita oikeasti.”