Nukkapinta tulee taas!
Maarit Mäkinen ja Kirsi Asukas tarinoivat käsityötä tehdessään.Rupatellen työ joutuu
TEKSTI: Arja Mattila
KUVAT: Jaana Kankaanpää
Lahdessa Taitokeskus Velmassa
Ryijy elää ja uudistuu, toteaa lahtelaisen Taitokeskus Velman neuvoja ja kurssiohjaaja Päivi Heiman-Harju. ”Meidän kurssilaiset ovat kokeilleet materiaalina sähköjohtoakin.”
Ryijy voidaan kutoa perinteisesti kangaspuissa, mutta monet harrastajat ompelevat ryijynsä käsin, niin myös Taitokeskuksen kursseilla.
”Lanka ommellaan rivi kerrallaan ruutuohjeen mukaan. Ryijyn tekeminen on vähän niin kuin värityskirjan täyttämistä.”
Monet harrastajat tekevät ainakin ensimmäiseksi pienen ryijyn valmiista mallista. Pienet tekstiilit eivät ole sisustuksessa niin hallitsevia kuin kookkaat, ja niitä on helppo vaihdella.
”Pienen ryijyn voi kääriä rullalle ja laittaa kaappiin.”
Kuituvaloja on yhdistetty ryijyynkin, Velmassa valoryijyjä on tehty muutamana talvena. Niissä materiaalina on paperinaru, ja valosarja pujotetaan valmiin työn takaa. Heiman-Harjun mielestä valoryijyllä saa mainiosti vaihtelua sisustukseen; valot sytytetään vaikkapa syksyn tullen tai jouluksi.
”Ryijyyn käyvät heikkovirta- tai led-valot, joita saa nykyisin myös lämpimän värisinä.”
Ryijyn voi tehdä myös kehyksiin. Kehyksetkin antavat tilaa luovuudelle: voi kaivertaa puuta, lakata lehtileikkeitä alustaan, maalata. Itse tekstiili voi olla vaikka aivan minikokoinen, pitkä- tai lyhytnukkainen.
”Lyhyt nukka tuo kuvion paremmin esille.”
Muistot siivittävät
Maarit Mäkinen teki Taitokeskuksen kurssilla pienen ryijyn, mutta intoa riittäisi enempäänkin. Hidasteena harrastukselle ovat kustannukset, sillä hänen mielimänsä suurikokoisen ryijyn tarvikepaketti ei tunnu ihan halvalta hankinnalta.
”Kurssilla valitsin mallin, josta tulee mieleen työpaikkani logo”, Mäkinen naurahtaa.
Hänen mielestään kurssi saisi kokoontua useammin kuin pari kertaa, sillä tunnelma on ollut niin ihana kuin vain voi olla käsityön ystävien kohdatessa.
”Vaikka ei tässä työssä ohjeita hirveästi tarvitse, kun sen kerran oppii.”
Pieni ommeltava ryijy on siitä mukava, että sitä voi kuljettaa mukana. Mäkinen ja toinen kurssilainen, Kirsi Asukas, ovat pitäneet yhteistä ryijyiltaa. Asukas käy kimpsuineen ja lankakerineen myös ompeluseuran kokoontumisissa.
”Siinä samalla tulee päivitettyä maailmantilanne”, Asukas toteaa.
Hän aloitti ostamalla puolivalmiin ryijyn työkaverilta. Hänelläkin on jo mielessään seuraava työ. Malli on katsottu valmiiksi, sen aihe tulee syksystä. ”Olen itse syyskuussa syntynyt.”
Nykyryijy ei ole sidottu pelkkään villalankaan: materiaalina voi käyttää vaikkapa sähköjohtoa tai kuituvaloja. Luovuudelle on tilaa.
Tavallisimmin ryijyntekijät ovat naisia. Päivi Heiman-Harjun neljän vuoden kurssikokemukseen mahtuu kaksi mieskurssilaista.
Monelle tuhtiin seinätekstiiliin liittyy nostalgiaa. ”Äitini on tehnyt ainakin yhden ryijyn. Se oli lapsuudenkodissani, ja nyt se on meidän mökin seinällä”, Maarit Mäkinen kertoo.
Heiman-Harju on innokas ryijyntekijä itsekin. Hän myöntää, että homma vie helposti mennessään.
”Sitä ajattelee, että ompelen tämän rivin ja vielä tämän. Sitten huomaa, että naapureissa on jo ikkunat pimeinä ja kello on kaksi yöllä!”
Taitokeskus Velma on Taito Häme ry:n toimipaikka. Taito Groupiin kuuluu Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry, 21 yhdistystä ja noin 140 toimipaikkaa Suomessa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
