Jäätä, viimaa, tyrskyjä

Mielipide

16.4.201910:00

Kolumni

Pekka Ervasti

Hyljejahti on maakravulle rankka reissu, jossa joutuu mukavuusalueen ulkopuolelle niin että kolisee.

Kolina tulee veneen reunaan rymisevistä jäälautoista, ja mukavuusalue jää mantereelle, kun hylkimiesten jahtiporukka seilaa täyttä höyryä hyiselle merelle.

Sisämaan kasvatille meri on outo elementti lempeimmilläänkin, mutta kun vesille tunkee kevätkoleilla, keli saattaa jääkentillä äityä ilkeäksi.

Vaakasuoran räntäsateen vielä kestää lämmitetyssä hytissä, mutta luoviminen rajussa aallokossa irtojäiden seassa saa aloittelijan pakin sekaisin. Syttyy harras kaipuu kotilieden lämpöön.

Silloin voi itseään rauhoittaakseen syrjäsilmin tarkkailla seurueen konkareita. Monella pyyntireissullani oli mukana Lehtisen Pentti, entinen ammattikalastaja ja hylkimies Himangalta.

Pentti tihrusti merta ja jäälakeutta silmät sirrillään kuin Virolaisen Jussilla. Sytytystulpan kärkiväliä ohuemmista luomien rakosista hän kuitenkin erotti tarkasti hylkeen ahtojäiden lohkareiden seasta.

Kun kerran onnistuin hylkeen saamaan ja täpinöissäni lähdin heti laukauksen jälkeen hönkimään kohti kaatoa, Pentti koppasi leipälapion kokoisella kourallaan lumipukuni hupusta ja veti minut takaisin. "Ootappa vähän, ettet putoa sekaan!"

Vaikka hylje makasi vitivalkoisella jäällä, ohuen lumikerroksen alla oli leveitä railoja – ja niiden alla kymmeniä metriä hyistä merivettä. Pentin neuvosta lähestyimme kaatoa hiljakseen pientä jollaa työntäen. Jos jää olisi alta pettänyt, olisimme ehtineet hypätä veneeseen turvaan. Kokenut hylkimies oli aloittelijan henkivakuutus.

Kun hyljettä nyljettiin, Pentti nuuhki aurinkoista taivasta ja hoputti: "Pitäkääpä kiirettä. Sieltä nousee kohta myrsky." Mistä se senkin tiesi?

Lehtisen Pentti metsästi itämerennorppia jo ennen kuin ne muutamaksi vuosikymmeneksi rauhoitettiin 1968.

Silloin ei puksuteltu merelle lämpimällä diesel-aluksella vaan puisella avovällärillä, joka oli hylkimiesten koti viikkokausien ajan. Äijät yöpyivät ahtaassa paatissa hylkeennahkojen keskellä jäiden puristuksessa ja lämmittivät hengenpitimikseen spriikeittimellä Mielihyvä-perunamuusia – joka ikinen ilta.

Yksi perinteisiä välläreitä on kumollaan Maakallassa. Hylkimiesten ikiaikainen tukikohtasaari sijaitsee tunnin purjehduksen päässä Kalajoelta.

Mieleen on jäänyt kerrat, kun Pentti istahti vanhan sotaratsunsa viereen ja kuljetti kättään sen rautavahvistettua köliä pitkin. Tarinoita hylkijahdeista tuli pyytämättä.

Vähän aikaa sitten Pentti nukkui pois, mutta tarinat elävät yhä.