Rakkaus on tahtoa ja taitoa

Tommi Tuomi 

Onnekkaat, saattaa joku ajatella nähdessään kukoistavan vanhemman pariskunnan. Parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow ei ajattele niin. Rakkaus ei ole onnenkauppaa. Se on taitolaji.

”Kun näen ihanan, onnellisen vanhemman parin, en koskaan ajattele, että heillä on ollut hyvä säkä”, Stolbow sanoo. ”Vaan ajattelen, että he ovat keksineet syitä ja keinoja tukea parisuhdettaan. Heillä molemmilla on ollut taitoa ja tahtoa nousta kompastusten kohdalla.”

Rakastavan parisuhteen luominen ei Stolbowin mukaan ole kenellekään helppoa. ”Kaikilla on haasteita, mutta toiset oppivat avaamaan itseään ja kertomaan itsestään toiselle.”

”Toisilla on myös taito ladata elämäänsä, tehdä itselleen hyviä asioita.”

Rakkaus ei ole täydellisyyttä eikä sen tavoittelua. ”Rakkaus on matka, jolle kumpikin mahtuu säröineen, mutta kumpikaan ei oleta, että toinen korjaa minun kolhuni”, Stolbow kuvaa.

Miten sellainen matka onnistuu?

Stolbow on nainen suomalaisen Eroseminaarin takana. Reilun kymmenen vuoden ajan hän on eroseminaareja pitäessään kuullut lukemattomia kertoja lauseen: ”Jos olisin tämän ymmärtänyt...”

Niinpä Stolbow päätti kirjoittaa kirjan ”kaikille, jotka haluavat onnistua uudessa tarinassaan tai ohjata vanhaa laivaa hieman uudelle reitille, jotta matka ei katkeaisi nyt, kun on päästy jo näin pitkälle.”

Rakastamisen taito ilmestyi tammikuussa.

”Nämä on ne asiat, joiden varassa suhde seisoo tai kaatuu”, Stolbow hymyilee.

Romanttisten elokuvien viljelemä se ainoa oikea -ajattelu saa parisuhdekouluttajan kulmat kurttuun.

”Inhoan ’jos tuon saan’ -mentaliteettia”, Stolbow puuskahtaa. ”Jos ajatellaan, että jos mä tuon saan, olen onnellinen, niin jos olenkin onneton, se on hyvin nopeasti tuon syy.”

Stolbowin mielestä on myös tärkeää ymmärtää, että rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asioita, niin ihanaa ja tärkeää kuin rakastuminen onkin.

”Rakastuminen ja rakastaminen ovat sukua toisilleen, mutteivät lähelläkään toisiaan. Rakastaminen kattaa koko elämänkaaren.”

Rakastaminen ei ole taikaa, se on taitoa. ”Luullaan, että se on jotain mystistä, käsittämätöntä”, Stolbow kuvaa. Kun parisuhteet toisensa jälkeen kaatuvat, tuntuu helpommalta syyttää kohtaloa. ”Aina mulle vaan käy näin.”

Stolbow kehottaa pysähtymään. ”On tärkeää ymmärtää, että voin itse vaikuttaa siihen, miten toimin. Ei kaikki ole sattumaa.”

”Omaa henkilöhistoriaa tutkimalla voit ymmärtää paljon, mitä tunteita on oman toiminnan takana.”

”Ei meillä ole muuta rakkauden oppia kuin se, jonka olemme saaneet lapsena. Siihen on vaikea vaikuttaa”, Stolbow toteaa.

”Harva meistä on saanut kotoaan toimivan parisuhteen mallin. Monella on ollut huonot opettajat. Siksi meidän pitää opetella sitä. Ihminen on kuitenkin onneksi oppimiskykyinen koko elämän.”

Ensimmäinen asia on katsoa peiliin. Parisuhdekouluttajan puheessa toistuu usein sana itsetuntemus. ”Jos on rakkaudesta kiinnostunut, pitää olla kiinnostunut itsestään.”

Stolbowin mukaan oma historia sanelee pitkälti, millaisen kumppanin valitsemme ja miten toimimme parisuhteessa. ”Mieti millaisesta käytöksestä sinua palkittiin lapsena? Jos on saanut kiitosta siitä, että tekee, voi käydä niin, ettei se joskus riitäkään. Toinen kaipaakin enemmän läheisyyttä. Tai itse väsyy jatkuvaan suorittamiseen.”

”Mitä paremmin tunnen oman menneisyyteni, sitä paremmin pystyn kertomaan siitä toiselle: mitkä asiat pelottavat suututtavat ja satuttavat minua. Miksi tunnen jostain häpeää?”

”Riitatilanteissa omien tunteiden tunnistaminen on erityisen tärkeää. Mitä sellaista minulle on tapahtunut, joka saa minut reagoimaan näin? Kun tunnistaa sen, osaa myös pyytää anteeksi.”

Rikkinäisille, rakkaudessa pettyneille keski-ikäisille Stolbowilla on hyviä uutisia:

”Ikääntyminen on armollista, se antaa mahdollisuuden tuntea itsensä paremmin. Meillä on enemmän materiaalia tutkia itseämme. Epäonnistuminen on hyödyksi”, Stolbow lohduttaa.

Jokaisen on mahdollista oppia kokemuksistaan, kunhan pysähtyy. ”Jos ei pysähdy, kokemukset ovat ihan yhtä tyhjän kanssa, silloin vain haavoittaa muita. On ihmisiä, jotka matkustavat suhteesta toiseen pysähtymättä.”

”Eron jälkeen on tärkeää pysähtyä pohtimaan, miksi se tarina päättyi. Siinäkin tarinassa oli joku logiikka ja siksi se päättyi niin. Mikä oli oma osuuteni? Miksi valitsin hänet? Kaikkein pelottavinta on, jos pitkä parisuhde päättyy, eikä yhtään ymmärrä miksi.”

Kun on kyennyt käsittelemään päättyneet tarinansa, on helpompi avautua uudelle rakkaudelle. ”Jos joku on kohdellut sinua jotenkin huonosti, se ei välttämättä tarkoita, että tämä ihminen tekee niin.”

”Rakastamisen taitoa on se, että pystyy erittelemään, milloin oma epävarmuus johtuu omista ongelmista, milloin toisen käyttäytymisestä.”

”Jokainen suhde vaatii opettelemista”, Stolbow korostaa. ”Olen valmis -tilaa ei ole.”

Jos suhde on kuitenkin alkanut ”lujaa ja väärin”, ongelmien esiin nostamista ei pidä pelätä. Asioita ei kannata piilotella suhteen loppumisen pelossa.

”Syvään parisuhteeseen ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla täysin avoin. Tämä on ihan jokaiselle mahdollista”, Stolbow painottaa.

”Ei se aina ole helppoa, voi olla noloakin kertoa, mitä siellä taustalla on. Se ei ole hauskaa, mutta se on palkitsevaa. Jokainen kiista antaa mahdollisuuden tuntea toinen paremmin, jos toinen on valmis.”

Avautumisen lisäksi on tärkeää osata myös kuunnella. ”Jos toinen kertoo itsestään jotain, sitä ei saa koskaan vähätellä. Toinen pitää ottaa aina tosissaan.”

Mikä sitten on haastavinta? ”Sekö, että suostuu tutkimaan ja katsomaan itseään vai se, että uskaltaa kertoa itsestään ja syvimmistä tunteistaan toiselle?” Stolbow pohtii.

Parisuhteista puhutaan nykyisin niin paljon, että välillä meillä saattaa hämärtyä, mikä on kriisi. ”Arjen muhkurat kuuluvat parisuhteeseen, joskus luullaan, että ne ovat kriisejä. Mieli menee ylös ja alas, samoin parisuhde”, Stolbow tyynnyttelee.

Silti on tärkeää tunnistaa, milloin pitää hakea apua. ”Pelko piirtää parisuhteen rajat: jos pelkää puhua asioista tai omaa jaksamistaan, jotain on pielessä”, Stolbow toteaa. ”Erosta tullaan yleensä puhumaan siinä vaiheessa, kun pohtii omaa jaksamistaan.”

Silloinkin, kun toinen on niin rikkinäinen, että satuttaa ja tekee onnettomaksi, Stolbow kehottaa kääntämään katseen itseen. ”Mieti miksi valitsit tämän ihmisen? Oletko kävellyt itsesi yli? Miksi jäät? Siksikö, että olisi joku?”

Hyvä suhde on turvapaikka. ”Rakkaudellisessa suhteessa minun ei tarvitse pelätä mitään tuon ihmisen kanssa.”

”Rakkaus loppuu, kun jompikumpi ei koe olevansa rakastettu. Se on täysin subjektiivinen kokemus.”

Stolbow ei pidä ajatuksesta, että parisuhdetta pitäisi koko ajan hoitaa ja keskustella. ”Toimivassa parisuhteessa ei tarvitse ehkä koskaan käydä ’parisuhdekeskusteluita’. Kun välit ovat luottamukselliset, keskusteluyhteys säilyy koko ajan.”

Avoin, toimiva parisuhde on jatkuvaa vuoropuhelua. ”Aina se ei tarkoita sanoja. Se voi olla hiljaisuutta, kosketus ohimennen. Koko kroppa puhuu. Osunko häneen ohikulkiessani vai en? Kosketuksen puuttuminen on viesti.”

Myös seksin vaaliminen on tärkeää. ”Ei ole normi, että seksuaalisuus katoaa parisuhteesta matkan varrella. Ei parisuhteen kuulu muutenkaan huonota ajan myötä.”

Suhteen ytimessä on toisen arvostus. ”Arvostus kulkee intohimon edellä: jos ei arvosta toista, intohimokin kuolee.”

Hyvässä suhteessa uteliaisuus toisen maailmaa kohtaan säilyy. ”Ei pidä pitää toista itsestäänselvyytenä.”

Eikä pidä unohtaa huumoria. ”Jos osaa nauraa yhdessä, se kantaa pitkälle. On tärkeää osata nauraa myös itselleen”, Stolbow hymyilee.

”Hyvä parisuhde on kuin kasvihuone: riittävästi lämpöä, valoa ja kosteutta. Se on läpikuultava, avoin ja kirkas.”