Panaman konsulit kuriin, päättäjät!

Hetken aikaa kohistiin Panama-­papereiden ja Nordean verosuunnitteluroolin paljastumisesta.

Papereissa vilahteli suomalaisiakin nimiä siellä täällä. Saimme huvittuneena seurata, kuinka poliittiset päättäjämme näyttelivät pöyristynyttä jokainen vuorollaan.

Veroparatiisikuviot tuomittiin jyrkin sanoin, vaikka ilmeistä näki, että jokaista harmitti; pitikö tämänkin nyt tulla ihan uutisiin asti muiden sotkujen lisäksi.

Päättäjämme lupasivat yhdestä suusta: asioihin puututaan kaikin keinoin. Voimme siis olla varmoja, että mitään ei tapahdu eikä muutosta ole tulossa. Ei korppi korpin silmää noki.

Tämäkin asia hyssytellään ajan kanssa hiljaiseksi, välillä nostetaan jotakin muuta mukavaa keskusteltavaksi. Paperit saattavat päätyä samaan kätköön kuin takavuosien kuuluisa Tiitisen lista. Avaimen perään on turha kysellä. Kukaan ei tiedä, mihin se luiskahti.

Tietenkin saimme uutisista kuulla, ettei näistä Panama-­papereista ole paljastunut yhtään suomalaista poliitikkoa, ainakaan vielä.

On hyvä huomioida, että kyseessä oli ainoastaan yhden veroparatiisipuljun paperit, siis osa niistä. Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, veroparatiiseja riittää. Saattaa vielä joskus liipata monella poliitikolla melko läheltä, odotellaan ihan rauhassa.

Kun kysytään kaikenlaisista sekavista ja monimutkaisista sekä arveluttavista verojärjestelyistä, poliitikot myöntävät niiden olevan väärin, ainakin moraalisesti. Ja sitten samaan hengenvetoon sanotaan ja vedotaan, ettei laki niitä kuitenkaan kiellä. Kameran edessä näytellään vaivautuneena taas hetkisen niin pöyristynyttä, että kotikatsomossa ihan pahaa tekee.

Pitäisiköhän siellä eduskunnassa asioille tehdä jotain? Siellähän niitä lakeja sorvataan kaikenlaisia.

Olen käsittänyt, että eduskunta käyttää lainsäädäntövaltaa. Nykyisessäkin hallituksessa on ihan ministeritasolla henkilöitä, joilta tietotaitoa paratiisikuvioista ja verojärjestelyistä löytyy.

Eduskunnassa ei ole niin sanottua yhteistä poliittista tahtoa. Muutamia mukavia heittoja heitetään ja se siitä sitten. Asioihin ei oikeasti haluta edes puuttua. Tässä on jokaisella eduskunta­puolueella peilin eteen kävelyn paikka. Viitsitte vielä jauhaa puuttuvasta luottamuksesta Suomessa. Mistäköhän mahtaa johtua? Miettikääpä sitä.