Kotini on linnani
Hoitoavun vastaanottaminen ei tarkoita, että samalla pitäisi luopua omasta tahdostaan.Jos hyvin käy, saan kokea myös vanhuuden. Sitten on kiinni geeneistä ja tuurista, paljonko siinä tarvitsee muiden apua. Toki apua arjesta suoriutumiseen voi tarvita nuorempanakin. Avun vastaanottaminen ei silti merkitse, että samalla pitäisi luopua omasta tahdostaan ja tarpeestaan elää omannäköistään elämää.
Vanhempana hahmottaa paremmin, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä. Jollekin on tärkeää, että hiukset ovat puhtaat ja kauniisti laitetut. Toinen ei voi sietää tahroja vaatteissaan. Moni haluaa juhlistaa viikonloppua kauniilla kattauksella. Iloa tuottavia asioita kannattaa vaalia, ne ovat tärkeä osa hyvinvointia.
Asuu ihminen sitten palvelutalossa omassa huoneessaan tai saa hoitoa kotiinsa, kyseessä on koti. Juuri toisen kotiin astuminen asettaa hoitajille suuret vaatimukset. Hoitotyö ei sovi kaikille, eikä siihen pitäisi myöskään kouluttaa ketä tahansa. Toisen kotiin tulijan on oltava vähintäänkin kohtelias, luotettava, suvaitsevainen, empatiakykyinen, huumorintajuinen, kärsivällinen, rohkea, kekseliäs ja tasapainoinen ihminen. Olen kotona paljaimmillani, mutta siellä määrään minä.
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
