Pääasia, että tykkää

Maria Juurikka ja Palle. 

Kempeleläinen kolmekymppinen Maria Juurikka hankki ensimmäisen oman hevosensa keväällä 2007. Hän etsi pienehköä, pitkälle koulutettua tammaa, joka olisi jäänyt eläkkeelle kilparadoilta ja opettaisi uudelle omistajalleen kouluratsastuksen saloja.

Parin vuoden etsinnän jälkeen löytyi kuitenkin viisivuotias iso ruuna, joka oli vasta ratsun uran alkutaipaleella. ”Palle eli virallisesti Palendro oli just sellainen, mitä en ajatellut ikinä ostavani”, Juurikka nauraa.

Hän rakastui hevoseen jo kuvan perusteella joulukuussa 2006. Kiinnostusta lisäsi myös se, että hevosen emälinja oli pitkälti hänen kaverinsa jalostustyön tulos. Silloin Palle ei kuitenkaan ollut myytävänä.

”Ymmärsin, ettei Palle ole oikein sopiva ensiratsuksi. Kevättalven 2007 aikana ei sopivaa hevosta löytynyt Suomesta. Useampaakin kävin katsomassa sinä aikana. Niinpä ajattelin, että lähden etsimään hevosta Saksasta. Olin etsinyt hevosta netin kautta myös Virosta, Venäjältä, Tanskasta ja Hollannista jo useamman vuoden ajan.”

Saksan-matka peruuntui, sillä Juurikka tuli maaliskuussa siihen tulokseen, että haluaa juuri Pallen tai sitten ei hevosta ollenkaan sillä hetkellä. Huhtikuun puolivälissä hän meni katsomaan Pallea ja teki ostotarjouksen, mutta sitä ei heti hyväksytty.

Muutama viikko tarjouksen jälkeen Pallen kasvattaja Matti Karkkolainen soitti ja kertoi haluavansa myydä sen Juurikalle. Kättä lyötiin päälle ja nyt Palle harjoittelee kouluratsastusliikkeitä omistajansa kanssa. Ratsastus on hyvää vastapainoa Juurikan työlle Pohjois-Pohjanmaan liiton ohjelmapäällikkönä.

”Kouluratsastuksessa kiinnostaa eniten se, ettei siinä voi olla ikinä valmis. Aina on ihan älyttömästi opittavaa. Myös hevosesta oppii koko ajan lisää. Ja tuntuuhan se hienolta, kun iso eläin tekee sen, mitä siltä pyytää.”

Juurikalla on pari hyvää vinkkiä omaa hevosta etsiville. Hänen mielestään hevosen hintaa ei kannata säikähtää etenkään harrasteratsun kohdalla.

”On oikeastaan ihan sama, että maksaako harrastehevonen vaikka 10 000 tai 13 000 euroa. Hevosen ylläpito tallipaikkoineen, lisärehuineen ja valmennuksineen on sen verran kallista, että kuluja kertyy joka tapauksessa äkkiä. Tietysti riippuu, että miten haluaa harrastaa, mutta tämä harrastus voi maksaa aika paljon.”

Hevosen mahdollisia vikojakaan hän ei säikähdä. Pitää vaan miettiä haittaavatko viat sitä käyttöä, mitä varten hevosen aikoo ostaa.

”Ja hevosen on oltava semmoinen, mistä itse tykkää!”

Harrastus on ehtinyt näyttää myös nurjia puoliaan. Palle on ollut pariin otteeseen pitkällä sairauslomalla loukkaantumisten takia.

”Kerran tuntui jo siltä, että nyt myyn hevosen pois. Mutta ei sitä kauaa kestänyt.”